Karkuteillä

Karkuteillä on tällä hetkellä TuVen nukkumatti. Meille on nukkumasan sijaan muuttanut Mölinämaija. Mölinämaija pitää sellaista puoliksi kurkusta lähtevää öööäää-ääntä joka saattaa loppua itsekseen tai muuttua hysteeriseksi itkuksi, tavalliseksi itkuksi tai nyyhkytykseksi riippumatta siitä teki sitten mitä tahansa. Yleensä pahimmat mölinät tapahtuu heti alkuyöstä, joskus tyttö rauhoittuu siitä loppuyöksi nukkumaan, välillä -kuten viime yönä- valvoi sitten koko torppa käytännössä läpi yön. Ei oo kivaa ei.
Ja sitten taas arvuutellaan syytä; onko kyseessä äänen avaus kun TuVe vihdoin on saanut sanaisen arkkunsa auki? Onko kasvukipuja? Onko korvakipuja? Viimeisimpää vaihtoehtoa pohtiessa olen yrittänyt kurkkia korviin, ainakaan selvästi mitään eritystä ei näy. Tietysti tämä kaikki voi vaan johtua siitä että kuten aiemmin mainitsin, lapseni on rutiininarkkari, ja nämä jatkuvat pyhät on sekoittaneet lahjakkaasti pakkaa. En tiedä mikä nyt riivaa, mutta nukkumatin kanssa rupeaa pikkuhiljaa olemaan karkuteillä myös meikäläisen hermot kun unta ei oikein ole tullut viime aikoina nautittua.

Karkuteillä katsotaan olevan myös herkkujen mieliteko. Nyt olen tehnyt jo kolme kauppareissua ilman että olen ostanut mitään suolaista tai makeaa hyvää, tai edes kevyt limpparia. Tälle karkulaiselle toivottelen hyvää matkaa, ei tule ikävä. Mukavasti painokin kiittää, heti kun himmailee massa antaa periksi ja miinus kaksi kiloa. Okei, onhan tässä massaa mitä tiputtaa, mutta alku se on pienikin alku.