Meillä vissiin pitäisi asua yksi sellainen. Välillä se on tosi aikuinen, silleen tylsällä tavalla. Ei halua tai ei ymmärrä jotain hekohekovitsejä mitä lauon harvase päivä. Tai katsoo vaan pitkään ja tuhahtaa.
On se ikänsä puolestakin vissiin aikuinen, huitelee kuitenkin jo päälle neljänkympin.
Toisaalta tuo välillä kiukuttelee kun on pahaa ruokaa (oma tekemäänsä siis) eikä syö vihanneksia, pelailee tietokoneella päivät jos vaan saisi, ja kuvittelee olevansa macojen macho ajallessaan sillä melkein 15 vuotta vanhalla autollaan. Että se siitä aikuisuudesta.
Paitsi että meneeköhän mulla nyt aikuinen ja kypsä mies sekaisin?
No kypsä Keittis on ainakin siinä mielessä että työnteko tuntuu olevan tervan juontia. Vaihteeksi. Suunnitteli jo urankin vaihtoa, mutta eihän se oikein muuta osaa tehdä. Eikä opiskelukaan kiinnosta.
Huonona puolisona toivonkin ettei opiskelut kiinnostaisi ja että pysyisi leveämmän leivän syrjässä kiinni.
Miksikö? No tietysti nykyisen elintason säilyttämisen vuoksi, ja siksi että itseäni kuumottelee koulun penkille paluu. Oman alan opiskelut kyllä, mutta seuraava opiskeluaste olisikin sitten luokkaa yliopisto ja se vaatiikin sitten hakemiselta ja opiskelemaan pääsemiseltä vähän enemmän ponnisteluja. Saati sitten ne opiskelun mukanaan tuoma ponnistukset! Mutta ajatus on ollut kytemässä jo useamman vuoden, ja nyt tuntuu että pikkuhiljaa pitäisi edes kokeilla onko rahkeita edes moiseen hommaan.
Tää kaikki vie mut takaisin alkuun.
1 kuukausi sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti