Kaksoisolento

Nykyisen työyhteisön jossain sivuhaarassa on ilmeisesti kaksoisolentoni. Useampikin henkilö on kysynyt olenko siirtynyt jakkaralleni jostain firman sisältä tai tyytynyt vain toteamaan kuinka tutun oloinen olen. Ihan ei ole selvinnyt onko kaksoisolentoni henkistä laatua vai ihan fyysinen dublikaatti, mutta hälläkö väliä.

Sillä sen sijaan on väliä, että ensi viikolla näyttäytyy töissä käytännössä sellainen projekti, jonka ensi töikseni otin tehtäväksi kun nykyisessä työpaikassa aloitin. Neljä kuukautta uusien käytäntöjen testaamiseen ja koetteluun ja kouluttamiseen meni, ja ensi viikolla sitten taivas tippuu niskaan. Jännittää ihan!
Jotenkin tuntuu että tuohon projektiin on kulminoitunut kaikki mitä ammatillisesti olen, ja että sillä lunastan lopullisesti kannukseni. Olen kuitenkin vielä "se uusi tyttö", ja samalla ehkä lähimpänä ovea jos irtisanomisia tulee?

Jotenkin ihanaa, että entinen esimies on edelleen vahvasti läsnä. Tai ei nyt fyysisesti, mutta ollaan viestitelty tiheästi. Vähemmän työasioista, enempi kaikesta muusta. Viikonloppuna olisi tarkoitus lähteä kyläänkin isolle kirkolle vanhaa bossea tapaamaan. Jotenkin hän on ihmisenä sellainen hyviä asioita peilaava ja voimaannuttava, ilman lipevyyttä. Siinä on sellainen piirre ihmisessä, jota arvostan. Vaikka tuskimpa sellaista voi oppia, taitaa olla sisäsyntyistä.
Mutta ihana nähdä häntä ihan livenä. Jos ei muuten niin saan varmuutta ensi viikkoon, ja olo on kuin uuden tutkinnon suorittaneella. Ja kymmenen kiloa hoikemmalla!