Nyt tiedän miltä tuntuu...

Eläkeläisiltä!

Tässä tapauksessa siis niiltä jotka ovat työelämänsä taakseen jättäneet, en siltä bändiltä.
Aika loppuu ja hirveä kiire muka koko ajan. Vaikka mitään en ole saanut aikaiseksi.
Eka päivä meni lusmuillessa. Nautiskelin vaan siitä tietoisuudesta että ei tarvi tehdä mitään ja saan olla (yksin!!!) kotona. Mutta seki ilo loppui aikaiseen, kun Keittiömestari tuli jo kahden jälkeen kotiin.

Tiistaina sitten hattu kouraan ja kohti lastentavarakauppaan ja kyselemään että mitenkäs ne menopelit nyt saakaan kasaan. Hämäykseksi otin oman äitini mukaan. Tätsy liikkeessä näytti miten ne menee kasaan, ja katsottiin mutsin kanssa se kumpikin. Kun tultiin kotiin, todettiin että ei -kele!, ei mee kasaan. Ennenkuin kaikkien innovaattoreiden äiti ja teknologian ihmelapsi äitini katseli hetken vaunuja ja löysi mysteerikytkimen/nappulan/säätimen josta liikkeen nainen ei ollut puhunut mitään, ja ta-daa! vaunut meni kasaan. Mystistä. Mutta nyt on hyvä mieli ja vaunut kasassa.
Ai niin, se nainen siellä liikkeessä ei ihmetellyt yhtään kysymystäni, en vissiin ollut ensimmäinen asiakas samalla asialla siinä liikkeessä.

Siinäpä ne saavutukset tälle viikolle sitten olikin.
Eilen juttelin systerin kanssa, ja tulin siihen tulokseen että tää lomailu lamauttaa. Vielä viime viikolla olisin jaksanut puuhailla nuo onnettomat touhuni töiden päälle, kun tällä viikolla imurointi ja muu viikkosiivous tai ihan kauppaan lähtö tuntuu ylivoimaiselta ponnistelulta. Kun ei ole pakko lähteä, ei millään viitsi edes yrittää. Sitä paitsi olen nukkunut tosi huonosti koko viikon, ja se johtuu varmasti osittain siitä etten ole millään tavoin saanut rasitettua itseäni ja olisi sen vuoksi väsynyt. Kun ei edes päiväunet maistu?

Tässä on kotioloissa keskusteltu enemmän ja vähemmän todennäköisen sektion mahdollisuudesta. Hiukan ihmettelin kun Keittiömestari sitä niin ponnekkaasti vastustaa, ajattelin että se olisi sille helppo ratkaisu, tietäisi koska jälkikasvu ilmestyy eikä tarvitsisi stressata päivää sen kummemmin.
Mutta kuulemma asian laitahan on niin, että jos lapsi syntyy leikkauksella (oli leikkaus sitten koska tahansa, ilmeisesti vaikka kaksi viikkoa jälkeen lasketun ajan) on se keskonen.
No onneksi olen äitiyslomalla, on aikaa oikoa Keittiömestarin kuvitelmia.