Mitäpä tässä, Ritari Ässä

Pisteet otsikoinnista?

Jahas, olisko se sitten aika raportoida kuinka oon nukkunut viime aikoina?
Nyt viikonlopun aikana ehkä kahden normisti nukutun yön edestä. Tosin yöaikaan unta on riittänyt muutama tunti, mutta onneksi on viikonloppu niin olen vetänyt sitten kuola poskella koomaa sohvalla. Keittiömestarikin on löytänyt jonkun sarjan mitä katsoo omassa huoneessa koneelta ja saan möllöttää olkkarissa miten tahdon. Jossain vaiheessa ärsytti kun tuo vetäyty aina tuonne omaan kammariinsa, nyt jos se yrittää tulla ottamaan multa kaukosäädintä tai tulla sohvalle viereen, niin se ärsyttää vielä ehkä enemmän.

Josta tulikin mieleen, että jos ei ole helppoa olla nainen ja raskaana, niin ei oo tuolla kaverillakaan kivaa. Mieli vaihtuu niin nopeaan ettei itsekään pysy vauhdissa. Hormonit lienee tehneet temput terävät siinä mielessä, että kaipaan läheisyyttä ja hellyyttä ja huomiota enemmän kuin koskaan (en muuten koskaan aiemmin moisia hömpötyksiä kaivannut), mutta auta armias jos Keittiömestari yrittää jollain tavoin lempeästi huomioida, nostaa päätään sininen suohirviötär (niin olin siis tietysti ääneen kerjännyt tätä huomiota itselleni). 
Että elä mun kanssa nyt sitten.

Se alkaisi huomenna sitten vimppa viikko töissä. Viimeiset viisi aamua hyvin suunniteltuja rutiineita, joita on hiottu vuosia. Missä järjestyksessä suoritetaan meikki, hampaidenpesu, hiusten värkkäys, pukeutuminen, aamun nestetankkaus, lehden selaus. Näiden viiden aamun jälkeen ei sitte joskus taida töihin lähtörutiinit onnistua enää 22 minuuttiin (kello soi siis 6.40, poistun asunnosta 7.02). Jotenkin haikea mieli? Tuntuu että luopuisin jostain?

Vielä viisi päivää pitäisi jaksaa kysymyksiä.
Onko kaikki jo valmiina? Ei muuten todellakaan ole,  jotain vaatteita olen pessyt, mutta tavaroita puuttuu edelleen kuten pinnasängyn patja ja amme. Nukkukoon pahvilaatikossa alkuun niinkuin äitinsä, ja noita ammeita saa vissiin joka kaupasta, en vaan koskaan muista sellaista ostaa. Puuttuu myös kaikkea pientä sälää, ja varsinkin sellaisia asioita joita en osaa ajatella, mutta ehkäpä jaksan tuossa lomalla käydä jossain kaupassa suorittamassa hankintoja.
Millainen olo? Vituttaa, kitos kysymästä. Muuten olisikin hyvä olo, mutta noi tyhmät kysymykset rassaa. Ei vaines, väsymystä lukuunottamatta olo on loistava. Ei supista, ei vedä suonta, ei kuseta, ei kiristä eikä purista. Vaikka sillä ei välttämättä ole mitään väliä, niin veikkaan että onneksi olin aika timmissä kunnossa ennen tiineyttä, niin kroppa on ainakin teoriassa kestänyt paremmin. Niin, ja kiitos hyvistä geeneistä, mutsikin ollut kummatkin raskautensa ihan tikissä. Tosin kun sanoin näin, todennäköisesti ensi yönä pamahtaa vähintään noidannuoli.
Joko odotat synnytystä? No en, täähän on ihan sikasiistiä, ja ajattelin Keitiömestarin toiveesta pysytellä tiineenä aina sinne juhannusviikolle asti. Vaikka justiinsa sanoin että fyysinen olo on bueno, aiempi kappale postauksessa kertonee sitten henkisen tilan.

Tietysti näitä kysymyksiä tulee jatkossakin, mutta sosiaaliset kontaktit rajoittunee sukulaisiin ja ystäviin, joille voi sitten sanoa oikeasti mitä mieltä on, eikä miettiä virallista hyvä-äiti-vastausta.

Mutta siis TJ5, repikää siitä!