tiistai 5. lokakuuta 2010

Keltainen pää

Joopa joo. Otikkokin kertoo olennaisen. Päätin olla säästäväinen ja hoitaa itse tukkahuollon. Vakkarikampaaja löytyy, mutta hänelle on vaikea saada aikaa, ja kampaamo sijaitsee Helsingin keskutassa. Eli tiukan paikan tullen matkoihin menee kolme varttia suuntaansa ja vaikka nautin kaveri hinnoista niin en ole koskaan poistunut liikkeestä ilman että tililtäni olis poistunut vähintään 70 euroa. Ja olen saavuttanut "pitkätukkavaiheen" eli hiukseni ovat noin hartioille ulottuva roikkuva reuhka.
Lenkkikaveri joka on monilahjakkuus, ystävällisesti sitten maanantain juoruilusession lomassa poisti pahiten vaurioituneet latvat ja siisti tätä petolinnun perää. Oikein mukava pitkähkö polkka-kampaus sitten ilmaantuikin. Tästä innostuneena ja jo edellisessä postissa mainittuun juurikasvuun tympääntyneenä marssin kauppaan ja ostin purkin tuhkanvaaleaa pääväriä.
Pariin otteeseen näitä onkin jo kampaajan toimesta blondattu, joten suoritin kotivärjäyksen mallia juurikasvu. Eli ensin tyveen ja perästä käsin vasta latvoihin väriä. Joopajoo. Olisi vissiin pitänyt latvojen antaa vielä hetken muhia värissä...

Tai toisaalta, nyt on über-muodikas liukuvärjätty blondi päässä joka alkaa juuresta tuhkanvaalena ja muuttuu pissinkeltaiseksi latvoihin saavuttua. Ihanaa. Täytyy katsoa jos tämä muutamassa pesussa tasoittuisi.
Jos ei tasoitu, niin ei auta muuta kuin ottaa lakki kouraan ja siten esitellä oman käden tuotteita kampaajalle ja pyytää eutanasiaa.

1 kommentti: