Tuulella käyntiä

Tänään astelin vielä ihan hyväntuulisena työpaikalle loman jäljiltä. Oven avaus, työkaverilta tullut mäkätys ennen hyvänhuomenen toivotusta sai fiiliksen laskemaan täysin. Olisi edes märissyt sellaisesta asiasta johon allekirjoittaneella olisi osaa tai arpaa. Mutta ei. Neljä minuuttia ennen virallisen työajan alkamista olin jo täysin valmis lähtemään kotiin. Kiire päivä muutenkin, kuten usein maanantait ja joten loogisesti päätin poistua salille jo klo 14. Sanoin pomolle etten vaan jaksa loman jälkeen kuunnella turhaa vikinää ja vatuttaa muutenkin. Onni on ymmärtäväinen esimies joka toivotteli hyviä treenejä vaikka marisin yhtä lailla ala-arvoisesti kuin mitä olin itse kokenut.

Salilla menikin sitten jo mukavammin, sain tehtyä hartaudelle harjoituksia kun salilla oli samaan aikaan kanssani yksi naisihminen kurittamassa fillaria. Sain siis touhuilla rauhassa ja sainkin mukavasti aikaiseksi, uusia ennätyksiä tehtyä.
Kävelin puntarin yli huvikseni salilla käynnin (ja donitsitankkauksen) jälkeen todetakseni että taas mennään kovaa ja korkealta ylöspäin. Ihmekö tuo, vappuna tuli vedettyä pizzaa ja eilen täykkäriä, pullaa ja kaikkea muuta hyvistä kaksin käsin. Noh, enemmän vettä ja vähemmän suolaa, eiköhän se tästä taas alaspäin lähde!
Eilen muuten tein sangen aerobisen harjoituksen, reilun kahden tunnin kävelyretken metsässä kaverien ja koirien kanssa. Laihduttavasta vaikutuksesta en tiedä, mutta terapeuttista se ainakin oli. Tosin kavereiden korvat varmasti soi jatkuvasta Keittiömestarin ihkuttelusta. Sallittakoon se minulle, yleensä olen siinä roolissa että kuuntelen muiden ihkuttelua.

Keskiviikkona on jännät paikat, ei täällä päässä niinkään, mutta kaverilla Ruotsissa, Köpingissä kylläkin. Rantamäen Mervi rykii silloin voimannoston EM-kisoissa. Toivottavasti tulee se kultainen mitali! Kaikki peukut pystyyn!