Hela-Hela

Kuinka kipeä voi ihminen olla? Siis itse aiheutetusti kipeä? Enkä nyt tarkoita että olisin juoksennellyt takki auki ilman pipoa ulkona. Olin ihan vaan salilla. Pitäisköhän sitä pikkuhiljaa antaa periksi ja kokeilla venytellä joskus? Millään en viitsisi. Vaikka mikähän siinäkin on, eilenkin illalla olisi voinut itseään oikoa samalla kun katsoi peliä, mutta se sohvannurkassa möllötys tuntui niin paljon mukavammalta. No ehkä jonain kauniina päivänä sitten.

Kun bellyfit loppui ja zumba ei tosiaan ole mua varten, oon jymähtänyt taas tohon salilla ramppaamiseen. Tai no tälle viikolle on kyllä tullut kaikki yksi lenkkikertaa salilla käynnin lisäksi. Niin ja yksi vesijuoksu. Mutta jotenkin tuntuu että vielä pitäisi jotain tehdä. Toisaalta en halua nyt kuulostaa siltä että salilla ramppaamien olisi jotenkin väärin :D
Huomenna vaihdetaan työkaverin kanssa päikseen pyöriä, se haluaa enemmän vaihteita ja mä jalkajarrut sitä silmällä pitäen että voisin joskus kokeilla siskon koirien kanssa fillarilenkkejä. Visioikaa kaksi saksanpaimenkoiraa, ohijuokseva orava ja meikäläinen fillarin kanssa jossa on vaan käsijarrut. Menee vähän turhan jännäksi!

Huomenna ollaan styylattu Keittiömestarin kanssa 54 päivää (kyllä, laskin ihan ite kalenterista kun se ensimmäisen kuukauden rajapyykki pääsi menemään ohi..). Ollaan kuulemma menossa huomenna sitten ihan ravintolaan syömään. Ihan treffit ja silleen. Hih. Viikonloppuna on totuudenhetket muutenkin, ollaan menossa porukoille käymään sunnuntaina. Luvassa on siis vaivautunutta hiljaisuutta ja kahvikuppien kilinää!