perjantai 14. toukokuuta 2010

Nyt se on loppu

Sanat ei vaan yksinkertaisesti riitä selittämään kuinka paljon oma käytös välillä ärsyttää. Tai välillä ja välillä, tuntuu että suurimman osan ajasta. Mutta tämänkertaisen marinan aiheen meille tarjoaa huono tapani loikkia vaa'alla mennen tullen ja palatessa. Se on usein ihan käsittämätöntä; saatan aamulla punnita itseni, seuraavaksi kävellä vaa'an yli töissä, salilla ennen ja jälkeen treenin, illalla vielä, saati sitten jos olen käymässä jossain missä näen puntarin, en voi vastustaa viettelystä käydä puntaroimassa itsenäni. Kilogrammoja kytätään ennen ruokaa, ruoan jälkeen, vaatteet päällä, ilman vaatteita. Kaveri sanoikin, että käy melkein treenistä tuo jatkuva vaa'alla pomppiminen.
Kyllä; vaikka hyvin tiedän että pitäisi käydä vaa'alla riittävn harvoin että saisi erotuksen näkymään, samaan vuorokauden aikaan suurinpiirtein, ja ainakin samalla vaa'alla. Eli menee kategoriaan älä tee niinkuin minä, teen, vaan niinkuin minä sanon.

Nyt se on kuitenkin loppu kuten otsikossa jo julistinkin. Tai siis ainakin tauolla. Juhannukseen asti. Voi olla että tulee olemaan huomattavasti vaikeampaa kuin ilman alkoholia oleminen, joka on ollut boikotissa tämä alku vuoden myös sinne juhannukseen asti. Eli jussina sitten hyppään vaa'alla kännipäissäni koko viikonlopun?
saa nähdä kuinka akan käy, jännittää jo nyt pitääkö kantti olla katsomatta painoa. Oman rakkaan vaakani siirsin jo vaatehuoneen takanurkkaan ettei se vainoa eteisessä. Jos poissa silmistä, poissa mielestä toimisi. Epäilen. Mutta kokeillaan, jos näin saisi vaikka vähän mielenrauhaa?

Hitto me minnekkään ravintolaan tänään sen yhen sortin mestarin kanssa päästään. Se jää töihin pitkään päivään. Pah. Ja on niin kuumakin etten viitsi lähteä lenkille. Olkoon tämä siis lepopäivä. Lepopäivästä tulikin mieleen (?!?) että kuulin olevani menossa Naisten kympille. Työkaveri oli menossa, mutta lähteekin reissuun ja lahjoitti paikkansa. Itse en olisikaan ollut valmis maksamaan siitä että pääsen lenkkeilemään ruuhkassa huonolla tuurilla vielä karmeassa säässä! Kävellen mennään, meitä taitaa olla sellainen 4-5 hengen porukka.

1 kommentti:

  1. Vaakariippuvuus on tuttu juttu minullekin. Pahimmillaan se on ollut oikeasti haitallinen asia laihdutukselleni - minulla on huono tapa käsitellä pettymyksen ja epäonnistumisen tunteita syömällä, ja joka välissä vaa'alla ramppaaminen väistämättä tuo niitä kuviteltuja takapakkeja, eihän iltapaino voi olla sama kuin aamupaino, eikä se paino vaan voi pudota joka päivä. Ja pahimmassa tapauksessa siinä onkin sitten noidankehä valmis, ja parhaassakin tapauksessa se vain ärsyttää pitkin päivää, kun ei ole laskenut "tarpeeksi". On se kumma juttu, että vaikka kuinka pitäisi itseään aikuisena, rationaalisena ihmisenä, niin silti tällaisen asian kanssa aivot jää aina narikkaan ja tekee juuri niin kuin tietää ettei pitäisi tehdä. Lykkyä vaan vaakataukoon! :)

    VastaaPoista