Voi Pojat

Tai no totuuden nimissä, voi poika! Tai kai kai pojittelu on toisista yhtä ilkeää kuin tytöttely, niin sanotaan: Voi Mies!
Mä olen ihastunut. Enkä edes mihinkään uuteen jumppaan, kahvakuulaan, treeniohjelmaan, dieettiin tai härveliin.
Mä olen ihan pihkaantunut ihka elävään suomalaiseen mieheen, joka ei ole Keittiömestari.
Merkittäköön kuitenkin pöytäkirjaan, että Keittiömestari on edelleen vahvasti kuvioissa, ja ollaan rakastuneita.

Meillä oli töissä kolme viikkoa lainassa kundi, jolla on tutkinnon täydennys meneillään ja hän oli sen vuoksi meillä tutustumassa meidän touhuihin. Tämä jamppa hengasi pääsääntöisesti työkaverini peesissä, mutta aina silloin tällöin oli mun matkassa ja tehtiin kimpassa töitä.
Satuin kolme viikkoa sitten istumaan aamulla autossa ja puhumaan puhelimessa kun näin että parkkiksella käveli äärimmäisen hyvännäköinen mies. Niin hyvännäköinen että sotkeennuin sanoissani. Kun tajusin miehen harhailevan kohti toimistomme ovea, tajusin että siinä menee harjottelijakundimme.
Ei siinä mitään, että tuo mies on juuri sellainen, mikä uppoaa meikäläiseen ulkonäöllisesti, vaan myös jutut ovat puoleensa vetäviä ja hyviä. Kundi on älykäs, äärimmäisen huumorintajuinen ja mukava. Tämä mies sai nopeasti meidän toimistolla hiukan ylpeän maineen, meikäläiselle ei ihan auennut miksi. Varmaan osittain kuitenkin siksi, että hän oli varma tekemisistään ja sanomisistaan eikä kaipaillut turhaa kädestä pitelyä. Tulin hänen kanssaan parhaiten toimeen varmasti koko 15 hengen työporukastamme, sillä meillä on yhteistä työhistoriaa. Ei henkilökohtaisesti, mutta hän toimii alalla jolle olen saanut itsekin koulutuksen. Ja olikin hauska jutella wanhoista hyvistä ajoista, kun ei tarvinnut alusta asti selittää kaikkia juttuja.
Mies osasi olla myös niin halutessaan aika järkky flirtti. Johon vastasin melko antaumuksella. Mutta flirtti pysyi todella kevyenä, ei minkäänlaista ahdistusta siitä että jotain todella tapahtuisi. Kumpikin on tahoillaan kuitenkin vakavassa suhteessa, enkä todellakaan haluaisi hänen kanssaan mitään todellista, mielikuvitusleiki on niin paljon kivempaa.

Kolme viikkoa aamuisin töihin meno on ollut huomattavasti miellekkäämpää kuin keväällä noin muuten. Olenpa lähes joka aamu muistanut laittaa lilaa luomeenkin, ihan vain tätä jäppistä ajatellessani. Kaikesta huolimatta olen helpottunut, että tänään oli viimeinen päivä kun tämä mahti uros meillä pyöri. Vaikka en mitään väärää tehnytkään, oli olo välillä jotenkin sellainen että seilaan väärille teille. Vaikka sellaista ei tapahtunut oikeasti edes päässäni. Eikä henkistä tilaani ole yhtään helpottanut se, että Keittiömestarilla on alkanut kausi ja ei olla nähty sitten vappuaaton. Ja tullaan seuraavan kerran näkemään aikaisintaan ensi keskiviikkona.