Kun alta murtuu katu

Ei vaines, ei antaneet Helsingin kadut periksi vaikka se 18 tuhatta naista niitä tömisti.
Aika moni onkin jo näemmä tänne postaillut aikojaan ja fiiliksiään, omasta ajasta ei ole mitään havaintoa. Ja me sitä paitsi käveltiin se 10 kilsaa, tulipahan parannettua maailmaa.

Niin, ja kukaan ei mun mielestäni ole hehkuttanut kuinka ihana Apulanta oli! Iik! Mitä pienistä, jos Sipe ei nyt ihan ollut aaloilla siitä ollaanko Naisten kympillä vai Likkojen lenkillä. Mutta Toni oli ihQ!
Apis veivasi vajaan puolen tunnin keikan ennen starttia (buu! aivan liian lyhen ajan!).
Mulla on lainassa kaverilta sellainen hightech-kello, joka mm arvio mun yöunen määrän, vuorokauden aikana kulutetut kilokalorit ja sitten se piirtää vielä yleisestä aktiivisuudesta sellaista kaunista graafista käyrää koneelle kun purka kellosta tietoja. Tuliko kenellekään yllätyksenä että se vajaa puolituntinen on korkein aktiviteetti jonka olen viime viikolla saanut aikaiseksi? Ei tunnu missään saleilut tai vesijuoksut tuon eilisen käppyrän rinnalla. Naureskelin työkaverin kanssa että pitää muistaa seuraavallakin kerralla0 varustautua urheiluliiveillä ja lenkkareilla niin voi keikalla keskittyä olennaiseen. Mun tapauksessa lähinnä loikkimiseen, heilumiseen ja huutamiseen (joka yrittää kuulostaa laululta, huutoa se silti on).

Tonne edelliseen postaukseen jo Maukalle (terkkuja!) kerroinkin, että löihän se todellisuus jo rätillä naamaan. Tai vaaka kettuili. Eli painoni on noussut +1200gr. Siis siitä matalimmasta viime viikolla, eli viime maanantaista 200gr. Eilen söin tosi huonosti (ankeat ilmaiseväät stadikalla), ja join vettä vielä huonommin, joten lienee nestelastia siitä. Niin, ja aion pelata tähän myös sen kerran kuukaudessa kortin jolle edellisessä postauksessa vielä lällätin. Noh, kerrankos sitä.

Positiivista kuitenkin, viime kesänä päälleni istunut kotelomekko roikkui järkyn näköisenä. Toooosi kurjaa. Joudun näemmä kolttukauppaan, kesällä on muutamatkin hipat joissa pitäisi jossain hiukan juhlavammassa esiintyä.
Tohkeissani kokeilin myös viime kesän heräteostos-caprejani, jotka muuten istui kuin unelmat, mutta reisien ja pakaroiden kohdalta soi. Ne muuten laulaa hoosiannaa vieläkin, tosin vyötärö on käynyt vieläkin väljemmäksi, mutta reidet kinnaa niin, ettei pökiä viitsi julkisilla paikoilla pitää. Pakara tilanne oli hiukan parempi, muttei varsinaisesti antanut aihetta juhlan sekään. Ei muuta kuin kyykkäämään.
Vaikka otsikon tahtiin?