Tuossa alkuviikosta vissiin nukuin jotenkin huolimattomasti, ja nyt niskat on jumissa. Pystyn lähes kivuttomasti katsomaan vain lievästi vasemmalle. Tiukka vasen ja kaikki oikealle päin suuntaavat katseet on pois päiväjärjestyksestä. Olen niskaa hautonut kylmällä ja kuumalla, ottanut buranaa ja pyytänyt Keittiömestaria sitä hivelemään. En hieromaan, vaan hellästi painelemaan että verenkierto vilkastuisi. Voisi alkaa helpottamaan pikkuhiljaa, kun yöunetkin kärsii.
Treenaaminenkin on hankalaa kun niskat on jumissa. Olen kuitenkin käynyt tällä viikolla salilla pari kertaa, jumppaillut joten kuten. Paino junnaa, mutta ihmekös tuo. MM-kisat uhkaa meikäläisen painonpudotusta (tänääkin meni puoli litraa suklaajädeä Norja-peliä katsoessa) :)
Olen saavuttanut jonkin asteisen zen-olotilan painon kanssa muutenkin. Se tippuu jos on tippuakseen. Olen kuitenkin tiputtanut jo 25 kiloa siitä mitä olen pahimmilani painanut. Tosin nyt matkaa siihen missä olen hoikimmillani ollut on 3 kiloa. Ne tippuu sitten kun ne on valmiit lanteista irrottamaan. Pitkän tähtäimen tavoite on kuitenkin tälle vuodelle tiputtaa vielä kahdeksan, mielummin 10 kiloa. Mutta kahdeksaan olen tyytyväinen. Eikä sen nyt pitäisi olla niin suuri ponnistus. En vieläkään ole valmis millekään kuurille, jotain lopullisia muutoksia olisi tehtävä jotka poikisivat sitten pienenpiä numeroita puntarissa.
Ja haluan nauttia elämästä, en punnita jokaista suupalaani. Joten tiedoksi myös sille joka tänne on kuukkeloimalla eksynyt: menen tänäkin keväänä Raffaellon terassin avajaisiin.
Kaikki on mahdollista
6 kuukautta sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti