Ja ikää oli?

Paljon, runsaasti, liikaa. Tai ainakin siltä tuntuu. Olin nimittäin tänään työkaverin 22-v synttäreillä, ja muut vieraat luonnollisesti oli samaa ikäluokkaa. Onneksi yksi toinen työkaveri oli vähän paikkaamassa tilannetta. Käytiin syömässä salaatit, pizzat ja täytekakut ja jätettiin nuoret juhlimaan. Byhyy, mä oon oikeasti 2-kymppinen (+9 vuotta), en suostu olemaan se bileiden nolo vanha korppu. Täytyy vissiin päivittä kaverinsa tuonne 40+ osastolle niin voin taas teineillä...

Ei mulla muuta asiaa ollut, tää oli samalla vähän testi että toimiiko tää blogger.

Ai niin. Kuulinpa jotain hyvin mielenkiintoista eli hauskaa tänään. Näin yhden tutun menneisyydestä aamulla kauppareissulla. Siinä päällisin puolin päivitettiin kuulumisia, ja oli tuolla jo tiedossa sekin fakta että seurustelen (ei näissä asioissa näemme mitään facebookia tarvita). Olenhan siis jo legendaarisessa maineessa siitä, etten ennen Keittiömestaria ole kunnolla styylannut, vaan raahannut perässäni aina jotain uutta jannua. Mutta tiesipä kertoa tämä vanha tuttuni, että syy miksi suhteeni on näin pitkään on jatkunut on se, että painan nykyään vähemmän. Vai niin. Vaikka olenkin sangen kuuma kissa (no unissani ehkä), en jaksa uskoa että kurvini on Keittiömestaria nurkissa pitänyt vuoden? Vai paraneeko ihmisen jutut kun elopaino vähenee? Ei läski enää kiristä päätä vai?
Tai siis enhän mä ole Keittiömestarilta koskaan kysynyt että oonko mä silleen trophy-tyttöystävä vai löytyykö mahdollisesti muitakin avuja. Täytyykin tiedustella ennenkuin puolitutun totuuden täysin hautaan...