tiistai 7. joulukuuta 2010

Äippä-yliannostus

Lähdetään siitä, että mulla on ihana äiti. Sen voi pyytää hakemaan sut baarista tai sairaalasta, eikä se turhia kysele. Se on naamakirjassa (mähän en siis ole). Se kokkaa mulle ja systerille viikonloppuisin, ja kysyy aina mitä me haluttaisiin syödä (ja hyvin usein tekeekin sitä ruokaa). Se jaksaa lähteä aina ostoksille, ja kuuntelee juorut kavereista hyvin kiinnostuneena ja muistaakin kuulemansa jutut. Kun se oli työelämässä, otti se mut ja systerin aina vuoronperään mukaan kaikille kokkareille.

Eli mua on onnistanut äiti-arpajaisissa. Mutta (aina se mutta tulee jossain välissä), kolme vuorokautta yhteen menoon on kuitenkin kolme vuorokautta yhteen menoon. Huh, alkoi oikeasti kiristämään jo sunnuntai-iltapäivällä se että oltiin kahden liikkeellä. Hauskaahan meillä oli siellä kylpylässä, ei siinä mitään. Mutta jatkuva oman äidin seura.. Argh. en pysty tilannetta kuvailemaan Tai pystynpä. Olen siis 29-vuotias, ja äitini käytti mm. seuraavanlaisia lauseita: "laita pipo päähän"(niin ajattelin, kun ulkona on pakkasta -11 ja hirveä viima), "tätä sä et voi syödä, tässä on kalaa" (yleensä vissiin kalakeitossa tosiaan on, en tälleen kala-allergisena sitä itse olisi huomannutkaan) ja "varo täällä on kuumaa" (oltiin saunassa..). Hyväähän tuo tarkoitti, mutta silti.
Eilen olin jo hyvin tyytyväinen kun pääsin kotiin ja omaan rauhaan.

Ensimmäinen päivä töissä loman jälkeen ja olo on sellainen etten lomalla ole koskaan ollutkaan. Ah, arkea.

5 kommenttia:

  1. Ole onnellinen. Mun äiti kysyy edelleen joka kerta kahvia keittäessään, et otanko mä sokeria? En o koskaan sokeria käyttänyt kahvissa! Luulis pikku hiljaa muistavan. Yks ilta se soitti mulle ihan paniikissa, että anteeksi kauheesti, hän on unohtanu sun synttärit - mihin mä totesin, et soita mamma rakas uudestaan kuukauden päästä, ku mulla oikeesti on ne synttärit. :D Mutta juu, ymmärrän hyvin tonki, et kolme päivää tekee tiukkaa... Hyvä ku omani kanssa voin hät hätinä yhen päivän viettää, vaikka se omalla tapaansa rakas onkin. :)

    VastaaPoista
  2. Hahahahha ihan paras "Varo täällä on kuumaa" :DDD

    VastaaPoista
  3. No lohdutuksen sanana kerrottakoon, että oma äitini tiedustelee yhtä minulta (olen 35 vee), että onhan pitkät kalsarit vaihdettu...

    VastaaPoista
  4. Äitien on tarkoituskin ärsyttää. Niin ainakin haluan kuvitella, aina kun mulle paiskataan ovi nenälle lasteni toimesta...

    VastaaPoista
  5. Heh, en siis olekaan yksin satunnaisen synnyttäjä-tuskani kanssa :)

    Ja Veela, muistan kyllä -ööö- 15 vuotta sitten kun olin vakuuttunut että äitini on jonkun pahan ruummillistuma joka purkautuu jatkuvana jälkikasvun tahallisena ärsytyksenä!

    VastaaPoista