Napa ja sen tahdittomuus

Oli taas tämän syksyn viimeinen Bellyfit tunti tuossa aiemmin. Olen käynyt siis systerin kanssa noilla tunneilla nyt puolitoista vuotta. Tänään kun satuin rivissä sellaiseen kohtaan että näin itseni valitettavasti koko ajan peileistä, en voisi ihan heti uskoa että olin tunnilla joskus aiemminkin käynyt.
Seuraan silmä tarkkana ohjaajaa jokaisella tunnilla, ja tiedän mitä paikkoja pitäsi liikuttaa ja usein saankin jonkin asteista tärähtelyä aikaiseksi. Jostain kumman syystä näytän silti epileptisestä kohtauksesta kärsivältä sammakolta, kun ohjaaja värisyttelee itseään kuin haavanlehti ja on notkea varreltaan kuin nuori paju. Kun en katso itseäni peilistä, kuvittelen olevani vähintään yhtä sensuelli liikkeiltäni, välillä jopa vielä kuumempi kissa. Ja sitten katson peiliin ja näen itseni nykimässä kuin oikosulkuun mennyt robotti.
Ja mitä eroa on ylävatsalla ja alavatsalla? Tunnilla pitäsi esim. vetää ensin ylävasta sisään, sen jälkeen alavatsa. Meikällä liikkuu vaan koko röllö, ja sekin ihan omaan tahtiinsa.

Vaikka todistetusti en siis juurikaan mitään ole puolessatoista vuodessa oppinut, aion jatkaa tunneilla ensi keväänäkin jos niitä vain järjestetään. Haavanlehden ja pajunoksan risteytyksestä käyvä tuntien vetäjä on ilmeisti kotoisin jostain päin Itä-naapuriamme (se selittänee notkeuden [seliseli..]) Aksentti ja tempperamentti sopivat lajiin kuin nyrkki silmään ja lisää huomattavsti sitä oriental-fiilistä joka tunneilla itsestään selvyytenä vallitsee musiikin ja kilisevien helinävöiden luomana. Ehdottomasti paras puoli vetäjässä on jatkuvan postiivisuuden ja tsemppihengen lisäksi se, että vaikka kuvailin ohjaajaa pajunoksaksi, taitaa hänen BMI:sä pyöriä vähintään lievässä ylipainossa. Jaksamista ja notkeutta ei näytä millään estävän rehelliset jenkkakahvat ja muut runsaat muodot. Ohjaaja kantaa itsensä sellaisella ylpeydellä ja itsevarmuudella, että meni hyvin pitkään ennenkuin huomasin nämä "parjatut" ominaisuudet.
Tykkään käydä tunneilla myös siksi, että se on täynnä meitä muita epileptisiä sammakoita ja oikosulkuisia robotteja. Tunneilla ei ole yhtään pro-osaajaa, vaikka meitä kauemmin tahkonneita jo useampikin. Kun koko porukka vääntää skoreografiaa, ei varmasti ulkopuolinen uskoisi että me kaikki noin 15 henkeä veivataan samaa biisiä ja liikettä. Me kaikki ollaan tasan yhtä surkeita. Mutta kaikki on positiivisesti surkeita, eikä kukaan yritä hapannaamana vaan tunneilla aina naureskellaan yhdessä ja erikseen.

Huomen aamulla nokka kohti Imatran kylpylää rentoutumaan äipän kanssa. Viettäkäähän hyvä viikonloppu, ja kaikille hyvää Itsenäisyyspäivää!
Niin ja jos joku tuntee piston rinnassaan ettei ole käynyt ilmiantamassa itseään, edellisen postauksen kommenttilootassa on vielä tilaa! :D