"Ooh" ja sen ärsyttävyys

Yritän tässä nyt jotain mokeltaa aikani kuluksi, alkoi pikkuhiljaa kyrsimään tuo ahdistuksella ja tuskalla ladattu postaus. Pitää saada jotain piristettä kehiin, ei tää elämä niin vakava paikka ole (aina). Tänään on ollut ihan hyvä päivä, tai siis ei ainakaan niin vihainen ja vääryydellä täytetty kuin muutama edellinen.
Edelleen silti vatuttaa sangen rankasti kropan oireilu, mutta minkäs teet, aikansa kutakin.

Käytiin Keittiömestarin kanssa ollaan käyty keskustelua joululahjahankinnoista, ja siitä ostetaanko me toisillemme lahjoja. Tai eihän me mitään osteta, vaan vinkataan Joulupukille ja se sitten tarpeen mukaan toimittaa lahjat. No eniveis, Keittiömestari kysyi joksus reilu viikko sitten ensimmäisen kerran jotenkin silleen että "eihän me osteta lahjoja toisillemme" johon totesin että vielä en ole mitään hankkinut ja mulle käy miten vaan sovitaan. Samaan hengenvetoon totesin että mun äiti haluaa Keittiömestarille kuitenkin jotain ostaa, että paree olis sanoa mitä haluaa ennen kuin mutsi pääsee kaupassa irti ja sitähän ei pitele sitten kukaan. No äitiä on ohjeistettu sopivasta ja innostavasta lahjasta, ja äiti on tainnut vinkata Korvatuntuturin Äijää.
Eilen sitten palattiin tähän keskusteluun siitä, ostetaanko me toisillemme lahjat. Ja tää sankari sitten tekstasi mulle (se on influenssassa, sialla tai ilman, ja oon antanut porttikiellon mun luo) että " ihan miten sovitaan, mutta mulle riittää että oot olemassa, siinä on joululahjaa kerrakseen". 
Nauroin tuota viestiä tänään töissä, ja sain sen kahdeksan akan kuoron huokaisemaan synkronoidusti "oooh". Se oli kuulemma niiiiiin romanttista ja ihanaa ettei mitään tolkkua. Kävin iltakahvilla ystävän kanssa, joka on mies, ja kerroin sitten taas naurua pidätellen että työkaverit alkoi huokailemaan rivissä kun tää yks sankari laukoo latteuksiaan. Ja mitä tämä mun kaverini sitten sanoo? "Ooh!".

Siis eikö kukaan muu näe, että se aivan täysin laskelmoidusti odottaen juuri tuota Ooh-reaktiota kuvittelee uivansa pois: A) taloudellisesta rasitteesta (mä en oo mikään halpa lahjottava) B) täydellisen lahjan etsimisestä (mä en oo mikään helppo lahjottava). Argh! Mun tekis niin mieli justiinsa ilmoittaa sille että oon ostanut sille lahjan. Näin ollen sen olis pakko hankkia mulle jotain?! Tässä on nyt vaan se ongelma, että tavallaan olisin hyvin tyytis jos mun ei sen lahjaa tarttis miettiä, se ei oo mitenkään helppo tehtävä. Mutta hiukan ärsyttää että se veti tähän lahja-keskusteluun tuollaisen lässynlässyn-kortin!