Johan pomppas, kahdella tapaa

Pomppaus nro 1:
Okei, kyllähän mä tiesin olleeni kilti, mutta silti... Onneks se Keittiömestari ei ostanut joululahjaa, eihän se olis mahtunut mihinkään! Oltiin sovittu perheen kanssa että jotain pientä vaan hankitaan, mutta tulin kahden täyden kassin kanssa aattoiilan vietosta. Paketista kuoriutui kaikkia ihania tyttöhömpötyksiä mitä olin kaupassa kuolannut mutten kehdannut ostaa ja sitten tietysti suklaata ja vielä vaikka mitä muuta, kaivattuja Aino Aallon juomalaseja ja muuta ihanaa.

Pomppaus nro 2:
Eilinen meni mukavasti vanhempien luona, syötiin höpöteltiin ja pelailtiin yhteen asti, jolloin allekirjoittanut meinasi repiä leukansa haukotellessaan joten sitten kiireen vilkkaa kotia. Tänään sitten Keititömestari tuli herättämään joskus ennen kymmentä, pyysi kyytiä kotiinsa. Olin hiukan että mitä hittoa, mutta jos toinen pyytää ni pakkohan se oli lähteä viemään. Olin niin unenpöpperössä ja hämilläni ettei matkalla (n 20min) vaihdettu sanaakaan.
Kun päästiin pihaan, kääntyi Keittiömestari muhun päin ja aloitti:

"tää ei johdu susta mutta.. (tässä kohtaa ei muuten enää sitten yhtään unihiekka painanut silmään!) mä haluaisin oikeasti olla vaan kissojen kanssa"
Mä: "ääööä.."
KM: " tiedän että olis pitänyt sanoo jo aiemmin"
Mä: " ääööää.. (nyt jo hiukan paniikinomaisella kurkkuäänellä) siis niinkuin nyt vai loppuelämäs?"
KM: " siis mä haluan viettää tän joulun yksin kissojen kanssa"
Mä: "ah, niin no olisit sanonut, mutta kuule soittele sitten kun oot viettänyt joulus" 
[Punainen henkilöauto kurvaa pois pihalta.]

Joo, olisihan tuon voinut hoitaa tyylikkäämmin, mutta justiinsa en vaan jaksanut. Se sitten päätti valita kissat. Tää oli(si) ollut meidän eka yhteinen joulu. Anteeks nyt vaan, mutta v*ttu ne kissat mistään joulusta mitään tiedä, yks koomainen päivä muiden joukossa.

... Ratiritiralla, tuli talvi halla...