Työnteko häiritsee elämänmuutosta.

Otsikossa mainittu fakta on taas tullut todistettua. Tällä viikolla paino on muljahtanut alaspäin mukavat 1,5kg, vielä on muutama sata gramma siihen alimpaan tulokseen missä on käyty (mikä muuten oli talvilomalla!). Ja aion todellakin takoa nuo -200g alaspäin tällä viikolla. Toiset keräilee lomakiloja, täällä pudotetaan kiloja lomalla!

Maanantaina raahauduin vielä viimeisillä voimillani salille, puuhastelin "tyttöpainojen" kanssa puuduttavia sarjoja (tyyliin 20-30 x3-4) lähinnä palautteleva treeni mielessä. Ensimmäinen vapaapäivä alkoi jo klo 8.30 reippaalla lenkillä joka koostui muutamasta spurtista juosten ja muuten kävelystä (jaloissa painoi vielä työputki). Aikaa sain tähän kulumaan tunnin.
Eilen suunnistin jo aamusta salille, sain kulumaan siellä reilun tunnin touhuillessani lyhyemmillä sarjoilla ja isommilla painoilla. Sen jälkeen siirryin uimahallin puolelle ja vesijuoksentelin 45 minuuttia. Melkein voisi eiliselle laskea treeniksi myös vierailun Korkeasaaressa MLAV:n ja tämän 5 vuotta vanhan pojan kanssa. Käveltiin ympäri saarta reilu kaksi tuntia, mutta viimeisen reilut puoli tuntia kannoin reppuselässä turnausväsähtänyttä 5-vuotiasta.
Tänään heräsin jo seitsemän aikaan ja suunnistin taas lenkille, seurana räkätaudista paranemassa oleva ystävä, joten tahti oli luokkaa reipas kävely. Illalla on vielä vuorossa kevään viimeinen Bellyfit.

Tuosta MLAV:n pojasta on kerrottava vielä jotain, hmm, liikuttavaa. Kuten pidempään seuranneet lukijat ovat huomanneet, vietän MLAV:n ja tämän perheen kanssa paljon aikaa. Näin ollen tulee heidän poikansa saa oman huomionsa, ja usein tuleekin myös leikittyä Legoilla tai autoradalla myös tämän sankarin kanssa. Rauhallinen elo sai dramaattiset käänteen siinä vaiheessa kun kävin esittelemässä Keittiömestaria MLAV:lle. MLA jr kuuli että olen tulossa käymään, ja tuli avaamaan oven. Ilme jäätyi pienellä pojalla siihen paikkaan kun en ollutkaan yksin. Sanakaan ei nuorimies sanonut, kääntyi kannoillaan, juoksi omaan huoneeseensa ja paiskasi oven mennessään kiinni. Sain houkuteltua pojan ulos huoneestaan vasta tuomallani karkkipussilla melkein tunnin kuluttua siitä kun oltiin ilmestytty paikalle. Tämän jälkeen poika itsepintaisesti vaati huomiotani esitellen kaikkia mahdollisia leluja ja siinä vaiheessa jos Keittiömestari vahingossa sanoi sanaakaan tai saati kosketti, heitti MLA jr niin jäätävän katseen deittiäni kohtaan että jos olisi naurattanut, olisin ollut järkyttynyt.
Tapahtuneesta on nyt kolme viikkoa. MLA juniorin kanssa ollaan edelleen kavereita, niin kauan kun kukaan ei mainitse keittiömestaria nimeltä. Jos pojan vanhemmat menevät vahingossa mainitsemaan miehen nimen pojan kuullen, hermostuu poika edelleen. Hih. Minkäs sille mahtaa että olen niin, no rakastettava!

Nyt tippaleipä ja simaostoksille, vaikka itse en oikein kummastakaan piittaa! Mutta sesonki vaatii!