Inkkarit alkaa olee takaisin kanootissa!

Muumit palanneet laaksoon ja lepakot tapuliin. Terävin kynä penaalissa on myös löytynyt ja hissikin nousee -hetkittäin-ylös asti. Valot on päällä ja joku on kotona. Tulikohaa asia nyt selväksi?
Edelleenkin salilla käynti on aika puuduttavaa, mutta silti eilen ponnistelin paremmin ja tuloksekkaammin kuin pitkään aikaan. Huomenna menen uudestaan ja ja tänään huomasinkin pakkaavani salikassin jo paljon ponnekkaammin.
Lenkkeilyä on sen sijaan harrastettu hyvällä menestyksellä, ja siitä on myös vasemmassa kantapäässä kipeät rakot todisteena. Mystistä, viime kesänä/syksynä lenkkarit istuivat kuin unelma ja nyt painaa todella kivuliaasti. Selittelinkö jo riittävästi että saisin hyvän syyn kävellä lenkkari-kauppaan (vanhat on viime kesänä ostettu ja oikeasti vielä ihan iskussa)? Sunnuntai-aamuna tein n 7km vakilenkin ripeään tahtiin mutta ilman juoksuaselia. Tänään käytiin vakilenkkikaverin kanssa tempaisemassa tuossa lähellä 6,5km pururata ja metsän tuoman suojan armossa kokeiltiin hiukan juoksentelua. Tai juosten meni ehkä 2km. Tuntui hyvältä. Sovittiin uudet lenkkitreffit torstaille, pikkuhiljaa aletaan muuttamaan juoksun ja kävelyn suhdetta, mutta rauhakseen ettei mene maku.

Tänään oli mukava päivä muutenkin. (Vaikka en käynyt edes treffeillä... ) Rakas ystävä oli käymässä koiran ja melkein puolivuotiaan poikansa kanssa. Iltapäivällä oli niin nätti ja lämmin ilma, että päätettiin lähteä hiukan vaunuttelemaan. Ystävä sitten taiteli koiran ja vaunujen kanssa pihalla joten tietysti kysyin että voinko ottaa toisen, ja että kumman hän uskaltaa antaa käsiini. Hetkeäkään epäröimättä mulle lykättiin vaunut. Pitäisköhän epäillä ystävän mielenterveyttä kun uskoi mulle vauvan ennen koiraa? Hyvin meni kuitenkin, ja oli ihana höpötellä hyvän ystävän kanssa tästä uudesta ihastuksesta joka heti tiesi mitä ajoin takaa kun kerroin jotain yksityiskohtia. Rakkautta on hyvä ystävä. Harmillinen takaisku että tämä ystävä asuu niin kaukana ettei ihan viikottain edes nähdä.
Syötiin muuten päiväkävelyn päätteeksi viinerit, että se siitä skarppauksesta ruokailun suhteen. Nooh, huomenna on uusi päivä!