maanantai 29. lokakuuta 2012

Pitääkö tätäkin miettiä?

Jos jalat palelee, ja kokeilee toisella varpaalla toista, kuinka se voi tuntua kylmältä? Kummin päin tahansa?

Valvoin viime yönä ja vahdin Keittiömestarin ja TuVen unta (nukutettuani TuVea uudelleen kolme varttia klo 2). Edellä mainitun lisäksi mietin myös pitääkö meidän, taas, purkaa TuVen ruokavalio jos valvomisten syy selviäisi. Mutta kun juurikaan muita oireita ei ole! No paitsi kutiseva selän iho (öisin).
Pääsisin mammakavereiden kanssa risteilemään parin viikon päästä, voisin juhlia etukäteen omia synttäreitä. Mutta veikkaan etten jaksa juhlia aamunkoittoon, niin kannattaako lähteä hyttiin nukkumaan? Ja kehtaanko tunkea valvovan vauvan famulandiaan risteilyn ajaksi. Mennään siis viikolla, Keittiömestarin ollessa töissä vanhemmat ottaisi TuVen hoitoonsa. No eipä kai ne yhden yön valvomsesta rikki mene?
Jos valvominen on tullut jäädäkseen, mitenhän mä jaksan olla töissä? No onneksi Keittiömestari hoitaa valvomiset alkuun ja sitten pitääkin valvoa töissä vaan toisella silmällä.
Sitten oon aina kuvitellut että kaksi lasta olisi ideaali (ja se valkoinen  aita, volvo ja kultainennoutaja). Mutta kuka sanoo että toinen lapsi olisi edes mahdollista saada. Ja tällä hetkellä pelkään kuollakseni että jos toinen lapsi tulisi, olisi se (hän) ihan yhtä allerginen kuin tämä. En ole varma jaksaisinko. No tämä ei onneksi ole mitenkään ajankkohtainen asia.

Ja kaikesta huolimatta mua eniten viime yönä mietitytti toi kylmä varvas asia.

4 kommenttia:

  1. Vaikka tässä tekstissä ei sisällössä olekaan mitään nauramista, sait minut silti hymyilemään. Se on tuo kirjoitustyylisi! Ja tuohon varvas-asiaan minulla ainakaan ei valitettavasti ole vastausta. Sen sijaan noita yökyläasioita olen miettinyt ihan juurikin tuosta samasta syystä. Nimim. Risteily tulossa noin kuukauden päästä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mut hei, mun elämä on aika surkuhupaisaa, joten pieni naureskelu sille ei haittaa ketään. Ainakaan mua.
      Mutta kiva jos tyyli uppoaa!

      Sovitaanko niin, että heitetään huolet nurkkaan ja laitetaan laivalla jalalla koreasti ilman huolen häivää?

      Poista
  2. Meillä oli esikoisella koliikki. Mulla ei minkään sortin muistikuvia esikoisen vauva-ajasta. Menin ihan horroksessa sen ajan. Tai on mulla yks muisto. Istun keskellä yötä pimeässä olkkarissa keinutuolissa, täyttä kurkkua huutava esikoinen sylissä ja hellu tekee lähtöä päivystyskeikalle. Semmonen muisto. En tiedä onko tuo hyvä vai huono muisto. Mutta ainut muisto. Hirviästi jännitti sitte junioria oottaessa, että jos tulokkaallaki on koliikki, niin miten me pärjätään kun on esikoinen jo valmiiksi. Mutta juniori oli helppo tapaus. Ei ksi se itkeny ko joskus vaan.Nukku hyvin ja söi. Ja mie huokasin helpotuksesta. Nyt sitte voiski alkaa jännittää että onko tällä tuoreimmalla vuokralaisella koliikki taipumus, vai onko helppo...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitähän mä oon itellenikin yrittänyt sanoa, että vaikka samoista geeneistä rakennetaankin on jokainen silti yksilö..

      Jos sulle tulee yks helppo koliikki ja kaks eri helppoa? (se on ihan sama mitä siellä ultrassa näkyi, kyllä mun unet on enempi oikeassa)

      Poista