Sirkusnorsu

Tänään aamulla kun juoksentelin salilla juoksumatolla, tuli vilkaistua syrjäsilmin peiliin. Ei olisi muuten kannattanut. Jos kuvailisin itseäni sotanorsuksi joka tantereella rynnistää, olisi se väärin kaikkia sotanorsuja kohtaan. Enemmin tuli mieleen juoksumatolla tasapainoileva sirkusnorsu, joka olisi ehkä ison pallon päällä ja väistelisi vastaantulevia apinoita? Tekniikassa on toivomisen varaa, kun tuntuu ettei matom leveys riitä meikäläisen sirolle askellukselle.
Olen tuota juoksumattoa kiduttanut nyt enemmän kesästä asti. Huimia tuloksia vauhdissa tai matkan pituudessa ei olla saavutettu, sen sijaan valkoinen rengas suun ympäriltä on hävinnyt ja enää en näe tähtiä kun lopetan yhden naisen sirkusnorsushown. Pitänee siis harkita matkan pidentämisetä tai vauhdin nostoa. Toisaalta nyt ollaan mukavasti mukavuusalueella, kukas hullu sieltä pois haluaisi, ei tämä norsu ainakaan!

Täällä blogissa käy nykyään pyörimässä pientenlasten äitejä, joten esitän teille vetoomuksen. (Jonna voi tämä skipata, sait kuulla marinani ihan livenä :) ).
Jos jokainen tätä blogia lukeva vanhempi tästä lähtien pitäisi huolen, että se oma kullunnuppu ei söisi yleisellä leikkipaikalla niitä maissinaksuja, riisikakkuja, keksejä ja/tai heiluisi ympäriinsä falskaavan maitopullon tai mehupullon kanssa. Siis ihan siinä leikkialueella missä kersat painii ja mellestää. Sen läheisyydessä on ihan ok, mutta itse siinä leikkimestassa ei. Tämä on varmasti asia, jota ei tehdä kiusallaan, mutta aiheuttaa tälläisille allergisten lasten vanhemmille päänvaivaa ja harmia. Oli kyseessä sitten ostoskeskuksen leikkipaikka, tai kuten eilen kirjaston leikkialue, aina sieltä tuntuu löytyvän joku eväsretkeläinen.
Mieli on matala kun pieni lapsi sitten kärsii illan ärtyneestä ihottumasta käsissään, mikä lehahti kun iho oli kosketuksessa maitoon. Ja se maito joutui käsiin kun leikkipaikalla pieni poika heilui nokkamukinsa ja kaatoi maitoa maahan ja meidän haavoittunut sotilas sitten mönki sen maidon päältä, ilmeisesti.
Toki voisin olla laskematta lastani yleisille leikkipaikoille, tai antaa hänen leikkiä esim toppahaalarissa. Mutta mun itsekkäässä mielessä olisi helpompi jos vaan sovittaisiin että pidetään leikkipaikat leikkipaikkoina, ja ruokapaikat ruokapaikkoina.

Toki olen valmis pyörtämään puheeni, jos joku pystyy perustelemaan miksi se riisikakku pitää saada syödä liukumäessä? Ja maassa jossa taistellaan ylipainoa vastaan, kuten allekirjoittanutkin, onko mitään järkeä opettaa lasta sellaiseen napostelukulttuuriin muutenkaan?