Kolme vuotta, eikä suotta!

Tervetuloa, tossa vasemmalla on vähän suolapalasta ja oikealla, öh, kinuskia? Täällä vietetään Ajatuskatkos-blogin kolme vee synttäreitä, peremmälle vaan.
No oikea päivä oli eilen, mutta näitä bileitä järjestellessä ei ehtinyt oikeana päivänä juhlia.

Keittiössä jutellaan miehistä ja testosteronista.
Matkalla kauppaan valittelin Keittiömestarille että jostain syystä mulle on monen kertaa tullut noin 12 tuntia kestävä nuha kunnon salitreenin jälkeen. Asia jäi vaiheeseen kun alettiin miettimään kauppalistaa, mutta kassajonossa kun oli sopivan hiljaista -mutta muita asiakkaita joka puolella ympärillä- sanoo Keittiömestari yhtäkkiä "se että tuut kipeeks varmaan johtuu testosteniruiskusta". Tuli muuten vielä hiljaisempaa siinä kassajonossa, ja aika harva pystyi olemaan katsomatta meihin päin. Keittiömestari siis ilmeisesti yritti sanoa, että endorfiiniryöpystä johtuu nuha, mutta hormonit meni sekaisin ja väsyneenä se puhuu muutenkin kuin googletranslator, kun jenkeissä vietetyt vuodet kuuluu hassuina sanoina ja sanajärjestyksinä (tai siis kun ne kääntää suoraan englanniksi ne kuulostaa ihan loogisilta).

Olkkarissa mietitään asumista.
Asutaan nyt siis vuokralla, ja pikkuhiljaa isolle firmalle jokakuukausittainen rahalahjoitus on alkanut tympimään (pankillehan sitä suorastaan ilosta kiljuen antaa rahaa). Ongelma vaan on (edelleen), että mä haluaisin asua kerrostaloasunnossa pk-seudulla, Keittiömestari haluaisi maalle johonkin ikivanhaan omakotitaloon. Huomaako joku tässä pienehkön ristiriidan?

Pinniksen vieressä puhuttaa allergiat.
Pidettiin taukoa rotaatiosta kuten kommenttiboxissa mainitsin, mutta jostain käsittämättömästä syystä ajattelin, että nyt olisi loistava tilaisuus kokeilla possua. Virhe. Virhe isolla Veellä. Kutina ja ärtyneet ihottumat on nyt pahempina kuin ikinä koskaan, ja viime yö oli yhtä nieleskelyä. Äiti nieleskeli kyyneliä ja tyttö pukluja. Ihme kyllä ei huolinut yöllä maitoa, ja aamuyöstä saatuaan uuden satsin Ataraxia (edellisen oli saanut jo alkuillasta) nukkuikin sitten monta tuntia. Aamulla askartelinki sitten suolavedessä liotetut harsotaitokset hetkeksi ihottumien päälle putkiharsolla ja teipillä. Uskomatonta mutta totta, ne tuntuu vievän punoitusta kutinaa pois paremmin kuin muut mömmöt. Aika työläitä vaan askarella, ja tietysti ne tyttöä kiusaavat kun ei voi kunnolla liikkua tuppojen kanssa.
Päätettiin että tänä vuonna testataan enää viljoja, ja sitten tie viepi lääkäriin. Vuoden iässä vastassa onkin sitten mahdolliset vehnäaltistukset kelaa varten, toivottavasti niitä ei tarvita!

Makkarissa pohditaan pinnallisia.
Pitäisi, tai no oikeasti haluaisin, käydä kampaajalla. Viimeksi kävin elokuun alussa! Olisi ehkä aika alkaa siirtämään habitusta moodiin jossa ei hengailla kotona pieruverkkareissa. Joista tulikin mieleen että ei niissä pieruverkkareissa oikein kehtaa töissä tepastella. Eli työvaatetta pitäisi hankkia, mutta en millään haluaisi ostaa vaatteita näihin kiloihin (se siitä oman ulkomuodon hyväksynnästä)? Jos pyytäisi mutsilta joululahjaksi vaikka kampaamoreissun ja itse hankkisi vaikka yhden siistin neuleen, jonkun trikoopaidan ja housut. Johan niillä pärjää pitkälle.

Kuten sanottu, tervetuloa ja toivottavasti viihdyt näissä bileissä vielä pitkään!