Jumissa

Kas, olipa riehakkaat bileet kun viikko meni palautuessa?
Olisipa ollutkin, mutta viime lauantaina tulin, vaihteeksi, kipeäksi enkä vieläkään ole tolkuissani. Yskä, nuha, kurkkukipu ja satunnainen lämpöily kera korvakivun ovat viihdyttäneet mua viikon. Keittiömestari patisteli lääkäriin, mutta veikkaan virukseksi joten parannellaan.
Luulin jo että sain eristettyä tautipesäkkeen itseeni ankaralla käsipesu-rutiinilla, mutta tokihan tuo kupeitteni hedelmä rohisi toissa yönä niin että heräsin siihen ja eilen kaksi niagaraa pikku nenässä olikin jo vauhdissa. Viime yö menikin mukavasti lasta kantaen ympäri asuntoa, onneksi tässä kämpässä pystyy kävelemään lenkkiä (siis keittiöstä eteiseen, eteisestä olkkariin ja olkkarista taas keittiöön) niin ei tylsytä niin nopeasti. Nyt jaksoin kävellä puoli kuuteen asti aamulla, sitten oli Keittiömestarin vuoro kuluttaa uraa lattiaan.

Se olisi meikäläisellä vielä paluu työelämään tässä kuussa. Vähän ehkä jännittää, jos ei muu niin  se kuinka saan itseni hereille ja toimintakuntoiseksi jo aamutuimaan. Töihin pitäisi lähteä siinä seitsemän tienoilla, kun tällä hetkellä siihen aikaan vielä vedelleen makoisia unia pahnoilla, herääminen tapahtuu joskus yhdeksän tienoissa ja alkaa pannullisella kahvia samalla kun istun olkkarin lattialla katsomassa telkkaria, eikun siis leikkimässä Tulevan Veronmaksajan kanssa, pari tuntia.
Jännittää myös se, kuinka tuo kaikista lupsakoista lapsista lupsakoin suhtautuu siihen että poistun yhdeksäksi tunniksi päivässä pois. Tokihan tuo hengailee isänsä kanssa, eikä tähän päivään mennessä ole kertaakaan itkenyt mun perään. Urbaanit hiekkalaatikolla kiertävät legendat kuitenkin kertovat uusista uniongelmista, ruokalakoista ja muista tempuista joilla pieni ihmistaimen osoittaa ikäväänsä. Aika näyttänee kuinka töihinpaluu sujuu, niin äidiltä kuin tyttäreltäkin.

Kaveri kertoi olevansa raskaana, ja kysyi kuinka kipeäksi raskautensa aikana tulee. Miltä tuntuu supistelut ja ponnistamiset ynnä muut. Hetken mietittyä jouduin vastaamaan, että ainoa kipu mitä raskaudessa tunsin oli närästys. En tietääkseni kokenut yhtäkään edes kivutonta supistusta, lapsi syntyi sektiolla ja siitä tokenin jo lääkäreiltäkin hämmästyttävällä nopeudella.
Äänettömästi kuitenkin jatkoin, että  helppo raskaus ei sitten tiennytkään helppoa vauva vuotta, mutta se onkin sitten jo oma tarinansa.
En tälle(kään) kaverille ole välttämätöntä enempää viitsinyt allergia-arjesta tilittää. Läheisimmät tietää ja heille puhutaan, muuten kuittaan esimerkiksi iho-oireet vain toteamalla etä tytöllä on atooppinen iho, ja että mistään tarttuvasta ei ole kyse.
Nimittäin jos vielä kerrankin kuulen että meillä on liian siistiä tai että ollaan vaan ylisuojelevia vanhempia saatan saada isomman luokan hepulin. Ihan huviksenihan tässä annan tytön vain syödä pari ruoka-ainetta, olisi tosi ankeaa jos joutuisin miettimään aina mitä ruokaa lounaalle ja päivälliselle kehittäisi kun nyt tarjotaan tasan sitä yhtä mahdollista sopivaa.
No joo, taas ehkä pieni turhauma-purhauma päällä.

Mutta hei, ulkona on lunta ja aurinko paistaa, ei tarvi pitää valoja päällä näin keskellä päivää!
Nautitaan siitä, kauniille talvipäivälle täällä ei ainakaan olla allergisia vaikka sisätiloissa tänään hengaillaankin!