*eritevaroitus*
Mä tässä joku aika pohdiskelin kun laitoin allergialääkärille s-postia, että mistä muka erottaa pulautuksen ja oksennuksen. Kyllä sen muuten erottaa, nimimerkillä maidot sylissä, lapsessa, pöydällä ja neljän hengen aamupalavermeissä.
TuVe kehitti meidän kotimaan turneen vika aamuna itselleen ihka ekan oksutaudin. Ei siinä mitään, mutta oltiin noin neljän tunnin ajomatkan päässä kotoa ja siis kahden liikenteessä. Hetki siinä meni vaatteiden vaihdon (kertaa kaksi) jälkimainingeissa miettiessä että mitäs nyt. Mutta kaverin kanssa tulin siihen tulokseen että tyttö näytti tuutanneen kaiken ulos mikä oli tulossa ja rauhoittui sen verran että paras oli pakata itsensä autoon ja lähteä kotimatkalle. TuVe vetelikin ansioituneesti unia koko matkan. Ihan hyvä, jos takapenkiltä olisi kuulunut kitinää oltaisiin varmasti vieläkin matkalla.
Aika nopeasti nimittäin huomasin ettei itselläkään kaikki jauhot olleet ihan oikeissa lokeroissa vatsassa. Ja mitä lähemmäs tultiin kotia, sitä tuskaisemmaksi olo kävi.
Lopputuloksen voikin sitten naapurit lukea autoni viereisestä lumipenkansta. Meinasi tulla muuten kiire etten paremmin sanoisi.
Oma olo tokeni reilussa vuorokaudessa, Keittiömestari sairastui tänään ja TuVe sairastaa edelleen. Sen verran että saatiin passitus päivystykseen. Siellä käytiin tsekkaamassa maanantai-illan huuma, ja onneksi arvot oli sen verran rajapinnoilla että saatiin kotiinpaluu-lupa. Nyt sitten ankaraa juottamista (mitens sen teet kun tuo vetää suunsa viivaksi? Ja päristää pihalle senkin vähän mikä suuhun sattuu menemään) ja vesipistoisten ruokien syöttämistä (bataatti ja banaani onkin tunnettuja vetisestä koostumuksestaan?!). 48 tunnin päästä uusi näyttö jos ihmeparantumista ei ole havaittavissa. Kuuntelin kyllä kun Keittiömestari höpötteli TuVen kanssa ja ne tuntui tekevän diilin että kumpikin ihmeparantuu huomisaamuksi. Sopii mulle.
No joo, hiljaisuus näillä linjoilla jatkunee siis vielä tovin. Mutta lopetellaan iloisempiin aiheisiin, viime viikkoinen risteily oli loistava, ihana, tervetullut, terapeuttinen, palauttava ja hauska.
Tää kaikki vie mut takaisin alkuun.
4 viikkoa sitten
Voi ei! Pikaista paranemista!!
VastaaPoistaNyt on kaikkea vatsatautipöpöä liikkeellä. Meillä sairasti ensin allekirjoittanut, sitten Tyyppi ja nyt viimeisimpänä aviokki. Minä olin kyllä ainoa, joka oksensi koko rahan edestä. Miehet selvisivät toisen pään toiminnoilla.
Kiitos, pikkuhiljaa on paraneminen käynnissä.
PoistaMä luinkin että teilläkin on ollut tautia, meillä ei kai ollut noro kun ei ollut kuumetta. Ja toivottavasti ei tulekaan!
Muista juoda jaffaa: kivempi oksentaa appelsiinin makuista georgea! Joskus vuosi vuosia sitten olin yrjötaudissa ja silloin lens kyllä ihan suihkuna. Päivän pari annoin ylen kaiken, mikä alas meni. Sitten oksentelu loppui, mutta jäljelle jäi sietämätön vatsakipu, kun tyhjä suoli kuulema kouristi. Tiiä sit. Suorassa ei voinut seistä. Mut mieluummin oksennan ku pa*kannan. Oksentaa ku voi auton viereen lumihankeen, jos tosi tukala tilanne tulee! :P
VastaaPoistaHartwall on kyllä kiittänyt meitä tästä taudista, jaffaa ja suolatikkuja on mennyt aika lailla! (Itellä on tosin ihmistenruoka pysynyt sisällä jo maanantaista)
PoistaMä en oo ihan varma kumpaa kautta on kivempi, oksennuksessa kun tulee se jälkimaku? Mut toisaalta olis kyllä kannikat jäätyneet jos olis joutunut hangessa alkaa kykkimään!