Kesäloman viimeinen päivä

Valehtelin. Oikeastihan kyseessä on vuosiloman viimeinen päivä. Viikonloppu on jäljellä ja sitten musta tulee uraohjus. Tai no oikeastaan uranahjus, sujuvasti kun otin askeleen alaspin uratikkailla jotta sain mahdollistettua osa-aikaisuuden. Luulisi pääministerin olevan nyt tyytyväinen! Ei vaines, oma ratkaisu tämä oli. No ainakin melkein, haluan säilyttää nykyisen elintason ja jos se tarkoittaa kahvin juontia vaihteeksi työpaikalla oman sohvan sijasta, olkoon sitten niin. Ja toisaalta, tuleepa TuVen saatua laatuaikaa isovanhempien seurassa isäkuukauden jälkeen.

Saatan palkita työhön paluuni jollain materialla, esimerkiksi käsilaukkuja ei naisella voi olla liikaa? Vai voiko? Ja näemmä joudun ostamaan myös taskukokoisen kalenterin, jostain syystä en ole saanut sitä perinteistä liiton ankeaa kalenteria. Eikä ollut kaverikaan joten ei tässä vissiin ole kyse siitäkään, että ne liitossa ajattelisi että kotiäidillä ei ole menoja joita merkata kalenteriin.

Ostin eilen mannasuurimoita. Ajattelin keitellä, no oikeasti se taitaa kyllä olla Keittiömestari joka keittelee, puuroannoksen ja kokeilla kuinka vehnä uppoaa TuVeen. Toinen vaihtoehto oli kananmuna, mutta jotenkin vehnä vei voiton. Kokeillaan ehkä sunnuntaina, huomenna tulee vieraita eikä tarvita yhtään ylimääräistä draamaa. Saapi sitten Keittiömestari ihmetellä tytön kanssa kahden mahdollisia oireita. Tosin päätettiin että niitä ei tule. Päätettiin myös, että nyt vehnänä jälkeen kokeillaan sitten se kanamunakin ja sekin sopii. Pitäisi vielä saada tämä kaikki TuVellekin tiedoksi?