Haavoittunut sotilas ei karppaa

Olinpa otsikossa nokkela.
Mutta täten haluan ilmoittaa, että TuVe on kahtena päivänä, tänään ja tiistaina, syönyt noin 2 ruokalusikallista kaurapuuroa (med banaani). Ei uusia iho-oireita, ei vatsaoireita, ei mitään. Oon niin yllättyneen tyytyväinen kuin kykenen. Toki määrä saattaa olla vielä pieni, mutta lauantaina tuo saa syödäkseen jo ns normiannoksen ja jos oireita ei tule, jatketaan niin joka toinen päivä.

Tämän viikon toinen ruokakokeilu jätetään väliin lääkärin ohjeistuksesta, ilmeisesti nuo kotimaiset viljat on niin kovaa kamaa suolistolle että nyt otetaan astetta rauhallisemmin. Ensi viikon tiistaina maistellaan toivottavasti mustikkaa, ja sitten viikon päästä perjantaina ohraa.

Oi ihmeelliset blogikarman tuojat, antakaa viljojen sopia tytölle. Viime yönä päätin nimittäin että kun saadaan iltapuuro kehiin on vatsa täynnä mukavampi nukkua, vaikka ihan aamuun asti. Tarviiko muuten sanoa, ettei olis täällä taas pitänyt mitään kirjoitella hyvistä öistä?

Ollaan parempi vointisia, joten tänään olen sitten raahannut Keittiömestaria ympäri kyliä. Tai lastentavikeliikkeitä. Vihdoin löydettiin turvaistuin nro 1. Yhdessä liikkeessä vinkattiin, että kannattaa odotella lähemmäs vuodenvaihdetta niin vanhoja malleja myydään pois uusien kuosien alta, joten odotellaan sitä. Ajattelin myös kysäistä muutaman tarjouspyynnön, että tuleeko alea jos ostetaan kummatkin istuimet samaan aikaan samasta liikkeestä (kauppoja kun ei vielä ole ykkösestäkään tehty, kartoitetaan missä päästään halvimmalla).

Niin ja otsikosta vielä. Jostain, en kuollakseni muista mistä, luin että jonkun lapsi ryömi alkuun kuin haavoittunut sotilas. Täällä on hiffattu sama tekniikka, käsillä vedetään eteenpäin, ja loppukroppa tulee sitten perässä vähän kuin halvaantuneena.
Ei noi matkat vielä päätä huimaa, mutta traakkipuun uudelleen sijoitus ja jatkojohtojen piilotus on tosiasia.