Statuspäivitystä

Olipa taas loistava otsikko, pitäisi varmaan käydä joku kirjekurssi siitä kuinka nimeät postaukset.
Mutta pieni raportti kuulumisista, kun täällä on kohta taas viikon verran ollut hiljaista. Syyspäivän tasaus kuvailee fiiliksiä hyvin. Elämä on hyvinkin tasaista, ellei peräti puuduttavaa.
Tai no töissä pitää kiirettä, ja jos joutaa kahville menee aika vältellessä työkavereiden raskauteen liittyviä kysymyksiä.
Jumppa on saavuttanut omat rutiinit, pari kertaa viikossa vesijuoksua, lenkkeilyä säiden salliessa ja saleilua pari kierrosta viikossa. Salilla käynnistä sen verran, että päätin hylätä kaikki kunnianhimoiset ohjelmat, ja siirtyä ylläpito jumppailemaan vapaassa tahdissa ja järjestyksessä ilman sen kummempia ohjelmia. Tämä taas vapauttaa runsaasti mahdollisuuksia käydä salilla, kun ei ole kiire päästä tiettyihin aikoihin että siellä olisi vähän porukkaa että saisi jyrätä ohjelmansa tietyssä ajassa ja järjestyksessä läpi.

Tein lopullisen diilin uudesta rapeasta ranskalaisesta. Ihan samaa merkkiä uusi muruni ei ole, mutta ranskattarissa pysytään. Enkä suostunut ostamaan farmaria, sen verran sisälläni asuu citypossu. Ja koska kerran kotiutan uuden auton (ja rahoitussopimuksen) ensi keskiviikkona, piti tietysti vaihtaa myös autopaikkaa. Nykyinen on ok pikkuautolla kesäolosuhteissa, mutta kun siirrytään isompaan autoon ja suurempaan kuskiin ja lumisiin olosuhteisiin, estyy noin 10 muun parkkipaikan käyttö. Taloyhtiän pihalle on lisätty paikkoja jälkikäteen, vedelty ruutuja pitkin pihannurkkia sen kummemmin ajattelematta käyttömukavuuutta tai ihan yleistä järkevyyttä. Eli siis ei muuta kuin linjat huoltofirmaan, ja nyt olen uuden parkkipaikan iloinen vuokraaja. Ihmettelin suuresti kuinka taloyhtiössä oli heti vapaana paikka, mutta ehkä kaikki täällä asuvat ei ole niin pahoja porvareita kuin me, joilla on kaksi autoa.

Viikko vielä töitä, sitten karkaan lomalle. Seitsemän vuorokautta välimerellisissä meinigeissä kera siskon ja äidin. Voi olla luxusloma, voi olla että käpy palaa. Mutta tällaista retkeä on suunniteltu jo tovi, ja allekirjoittaneen tila sai aikaan että tartuttiin tuumasta toimeen kun se vielä oli helppoa ja kivutonta.
Sieltä kun palailen, onkin aika käyttää verorahoja hyväksi ja painua ultraan. Itse olen päättänyt että kaikki on hyvin, Keittiömestari odottelee päivää paniikia lähentelevissä tunnelmissa. Jostain syystä on saanut päähänsä että jotakin on pielessä, mutta yritän skipata sen angstit parhaani mukaan. Enempi jännitän saadaanko tietää sukupuoli, vaikei se tuon ultran tarkoitus olekaan. Olisihan se kiva tietää kumpaa sieltä olisi tarjolla, kun kerran ei olla tätä rakkauden hedelmää sukupuoli neutraalisti kasvattamassa. Lokakuun alusta vaan tulee vissiin voimaan joku EUsuositus ettei sukupuolta kerrota. Ja voihan se olla että PaavoBirgitta haluaa pitää hulluja jännityksessä?

Tänään nöyrryin, ja kävin hakemassa äitiysbyysat kaupasta. Tai no ostamassa kahdet sellaiset. Viimeiset kaksi viikkoa kun on tullut hiihdeltyä virttyneissä mustissa housuissa kun ne on olleet ainoat mitkä mahtuu. Yläosaista menee onneksi vielä useimmat, istuvuus ja esteettisyys onkin sitten eri asia. Mutta vanhoilla paidoilla mennään niin kauan kun saumat antaa periksi.
Kevyttä tursumista tässä on taas havaittavissa, olen menettänyt näköhavainnon varpaista!! Nyt jo! Pelottaa mihin mittoihin tässä tulee vielä venyttyä.
Jottei kukaan, taas, saa päähänsä vaatia kuvaa Venuksen omaisesta ruhostani (terkkui onskukeksille vaan..), kerrottakoon etten todellakaan ole saavuttanut saati säilyttänyt vaikka Ruotsin Vickaniin verrattavaa sorjaa vartta kera kauniin vatsan. Kuvailisin kauttaaltaan turvonnutta ja uumani todennäköisesti lopullisesti kadottanutta varttani ehkä sanalla Tuksumainen?