Onni on ystävä Y-kromosomilla

Eilen oli mitä parhain päivä tasoittamaan loppuviikon ahdisteluita.
Ja kuten otsikkokin sanoo, onni on miespuolinen ystävä joka ei voisi vähät välittää raskausajan rajoitteista, ja jota ei kiinnosta kuulla vaivat ja ostoslistat.

Tällainen henkilö kuuluu lähipiiriini, ollaan oltu kavereita jo reilut viisitoista vuotta. Koomista kyllä ystävyys alkoi siitä että olin pihkaantunut tähän jannuun niinkuin vain yläasteikäinen pikkupimu voi olla. No ei tullut vastakaikua, mutta jäätiin pyörimään samoihin piireihin. Aikaa tästä on tosiaan jo kulunut, eikä kumpikaan enää ole missään tekemissä muiden tuohon aikaan kaveripiiriin kuluneiden henkilöiden kanssa.
Kummankin perhe ja nykyiset tuttavat pitkään odottivat meidän löytävän toisemme romanttisissa merkeissä, mutta kiitos ei. Ollaan kuin veli ja sisko.TIedän tästä miehestä liikaa, jotta voisin kuvitella mitään romanttista. Keittiömestarikin itse asiassa tämän ystävän tavattuaan sanoi että tuntui kuin heidän, kahden heteromiehen, välillä olisi ollut enemmän seksuaalista jännitettä kuin minun ja ystäväni välillä.

Eilen vietin tämän miehen kanssa laatuaikaa, käytiin salilla, syömässä ja vielä sen jälkeen kertomassa ystävän vanhemmille tästä tursahtaneesta tilastani. He muuten ilmoittautuivat välittömästi varamummolaksi jos tulee tarvetta, ja ei kuulemma tarvitse olla tarvettakaan (ystävän isoveljellä on lapsi, mutta he asuvat kauempana ja ystäväni äiti kärsii kroonisesta mummoilu-ummetuksesta).
Ihana oli treenata salilla ihan rauhassa ja nostella painoja ilman että sai paheksuvia silmäyksiä (töissä näitä riittää kun ilmeisesti pesänrakennusvietti on meikäläisellä nyrjähätnyt ja sisustan työhuonetta uudelleen ja raahasin perjantain huonekaluja edes takaisin).
Vielä ihanampaa oli käydä syömässä ja tilata justiinsa sitä mitä mieli teki, ilman arvioita siitä, mikä ruoka sopii ja mikä ei. Söin siis ison annoksen raakaa maksaa multaisilla vihanneksilla ja tuntemattomalla juustolla. No en, vaan aurajuustobroileria. Jumalaista.

Tiineyttä ei käsitelty ennenkuin ystävän vanhemmilla, ja silloinkin oikeastaan vaan puhuttiin autoista ja siitä kuinka meistäkin on melkein ihmisiä tullut vaikkei puoliakaan niistä rajoitteista tiedetty mistä tänä päivänä ollaan huolissaan.
Ihana normaalipäivä.

Tänään onkin siteen vuorossa jo ihan jotain muuta, menen katsomaan lainaksi tyrkyllä olevaa pinnasänkyä ja jotain muuta krääsää. Mutta kun eilen sai ladata henkisiä akkuja, tänään jaksaa taas vastata pukamakysymyksiin.