Tulppa

Välillä on sellainen fiilis, että on miljoona juttua mistä haluaa kirjoittaa blogiin, mutta jostain syystä ei saa sitä ensimmäistä lausetta kirjoitettua, sitten turhautuu ja jättää homman sikseen. Vähän on sellaista ollut ilmassa. Mutta sitten ajattelin aloittaa kertomalla kuinka ajattelin aloittaa. Tai siis kuinka vaikeaa se aloitus välillä on. Luetaanko tämä jo aloitukseksi? Voinko siirtyä asiaan (mihin asiaan, kysyvät 25 lukijaani huuli pyöreänä)?

Paino tippuu ja painot nousee. Edelleen. Olen asioiden saamasta käänteestä hyvin otettu. Mikäs nyt sitten on muuttunut, että elämä näin kukoistaa? Ei pienintäkään hajua! Samoja ruokia syön, ja samoja määriä (tänään esimerkillisesti yhteensä 3 suklaapatukkaa pitkin työpäivää lounaan lisäksi. Jätin sen neljännen odottamaan huomista). Jumppailen edelleen pääasiallisesti salilla. No onhan tuossa tuo Wii, mutta totuuden nimissä olen keskittynyt sillä pelaamiseen ennemmin kuin kuntoiluun. Jotain kuitenkin teen oikein, parempi niin.

Juoksumattoa on kesyttänyt hartaudella ja varovaisuudella, liikutaan niin kaukana mukavuusalueesta että pitää varoa pitkiä loikkia ettei tule tehtyä mitään sellaista, minkä vuoksi hyvin alkanut juoksentelu hyytyisi.
Kaverin ja koiran kanssa aloitettiin teholenkkeily ulkona, mutta vielä mennään kävellen jo ihan liukkaidenkin vuoksi. Kun saadaan lenkkeily rullaamaan aletaan treenailemaan pieniä pätkiä juoksentelua ihan autenttisissa olosuhteissa pihalla.

Heiaheiaan lätkäisin eilen treenitavoitteeksi kuusi treeniä viikossa, josta puolet aerobista. Tänään töissä muotoilin tavoitteen uusiksi päässäni. Treenimäärä saa olla X, mutta aerobista pitää olla vähintään saman verran kuin punttiakin. Eli jos käyn salilla viikossa 4 kertaa, pitää käydä vatsatanssissa, lenkillä ja vesijuoksemassa yhteensä myös neljä kertaa.  Joo. Tai jotain sinne päin. Ehkä.  Joku tavoite olisi edelleen ihan kiva.

Ja nyt lenkille kun säätkin sallii!