Ongelmia, ei ratkaisuja

Joo. Ei oo vielä oikein keskusteluyhteyttä Keittiömestariin. On se kuitenkin elossa, muutamia tekstareita ollaan vaihdettu. Hyvin selväksi on käynyt ettei tässä nyt tosiaan ole kyse Wiin asennuksesta, vaan jostain paljon suuremmasta. Ihan en oo itse perillä missä mennään, tai mitkä on nyt ratkaisevia tekijöitä. Aavistus on, tiedän että jäljet johtaa kolmen kuukauden taakse. Nyt sitten vissiin tarvitsee miettiä halutaanko me toisiamme (kuulostaapa kiimaiselta). Ja jos halutaan, kuinka paljon ollaan kaiken eteen tekemään töitä?
Vaikeita juttuja. Alustavasti on huomenna tarkoitus kohdata puolueettomalla maaperällä, toivottavasti Keittiömestari ei sitä peru. Mä en ainakaan jaksa vatvoa tällasia juttuja keskenäni, saan vaan päähäni kaikkia idioottimaisuuksia. Ja mummo on sanonut että sopu pitää tehdä ennenkuin käydään maate, ja nyt on tulossa jo toinen yö. Höh.

Aina sillä kolikolla näyttää olevan se toinen puoli, sen verran on agressiota ihon alla että teinpä kaikesta huolimatta elämäni salitreenin! Vaikka olin jo aamusta käynyt lenkillä. Kummasti toi aerobinenkin alkaa tuntumaan hyvältä idealta kun seinät kaatuu päälle. Olen kuullut sellaistakin urbaanialegendaa että jotkut naikkoset menettää ruokahalunsa sydänsurujen äärellä, mutta ei pidä paikkaansa. Eilen illalla meni korvapuusti ja puoli pakettia (yliarvostettuja ja -markkinoituja) Dopseja.

Unohdin muuten viime sunnuntaina päivittää painonsuuntaa, silloin oli hienosti miinusta 100gr... Tällä viikolla olikin sitten viikkoon 8 verrattuna plussaa 400 grammaa. Mutta eletyllä viikolla olenkin vedellyt vaaleaa leipää, pizzaa, suklaata, pullaa. Ja tämä kaikki vielä ennen eilistä.
Ensi viikosta tulee tiukka töidenkin puolesta, muutamia pitkiä päiviä ja sovittuja menoja joten jumppaaminen saattaa jäädä vähemmälle (no paitsi kotona Wiillä leikkiminen). Ja muutenkin nyt on sellainen olo että elopaino kiinnostaa hevonvatunhumpan verran muiden asioiden rinnalla.