Jotain rajaa

Kettu kun ketuttaa.

Töissä menee mäkeen, projektit venyy muiden takia ja omista syistä. Musta on tullut töissä ikäänkuin toimistonomadi, mun työhuone on annettu yhdelle projektityöntekijälle tukikohdaksi. Selitys kuuluu että prokkislainen tekee vain 50 prosenttista työaikaa, ja koska mun työhön kuuluu niin paljon talon ulkopuolelle sijoittuvaa kouluttamista, oli mun kämpän sille luovutus "luonnollista". No tätä on jatkunut 2 kuukautta, enää saman verran jäljellä. Ei mulla siellä työhuoneesssa kummosia ole, ja meillä on sellainen yhteinen tila missä voi paiskia hommia niin en mä nyt ihan heitteillä ole. Silti kyrsii, miksi mun piti tehdä tilaa? Häh?

Musta mulla ja Keittiömestarilla menee/meni hyvin. Oikeesti. Sen jo legendaarisen Wii-gaten (vähän niinkuin Watergate muttei sinne päinkään) musta tuntui että ollaan lähennytty ja halutaan samoja asioita. Muuten ihan kiva mutta olin väärässä. Laitoin sille jonkun puolivillaisen tekstarin aiheesta höpönlöpn, ja takaisin tuli "Tahtoisin elää yksin, ei tarvitisi tehdä asioille mitään kun eläisi vaan itselleen. Ehkä mua ei ei oo vaan tarkoitettu elämään kenenkään kanssa".

Anteeksi nyt vaan, mutta menen syömään tästä litran suklaajäätelöä ja juustonaksuja. Harkinnassa myös on, jos elämäni ensimmäisen kerran ottaisin saikkua ihan vaan vitutukseen pariksi päiväksi.