Hihhih

Töissä jouduin puuttumaan toisten tekemisiin, ja luonnollisesti sain vihjalilua siitä että tungen nokkani sinne minne se ei kuulu. Venähti myös pitkäksi työpäivä, kun jouduin istumaan palaverissa sihteerinä ja oli pakko rustailla pöytäkirja valmiiksi sillä loppuviikko tulee olemaan kiireinen enkä enää ensi viikolla muistaisi mitä satunnaiset harakanvarpaani tarkoittavat. Tulin kotiin, liukastuin iloisesti ja laskeuduin takamukselleni ja sattui niin maan peijakkaasti.

Tulin kotiin, en ehtinyt saada takkia pois päältä kun Keittiömestarikin oli jo raapimassa oven takana.
Kerroin että työpäivä oli syvältä ja että väsyttää (risteilyltä palautuminen vielä vähän vaiheessa). Mainitsin myös kaatumisestani.
Keittiömestari totesi ettei voi enää oikein auttaa huonon työpäivän kanssa, mutta pienet päikkärit sopisi hänellekin. Joten ei muuta kuin sohvalle kenottamaan, puhelin piippaamaan tunnin päähän ja unta palloon. Puhelimen piipattua herätystä, höpöteltiin hetki päivän kuulumisia. Sitten Keittiömestari totesi että on pakko lähteä kotiin, huomenna koulutusta hänelläkin ja aikainen herätys.
Sitten tuo lähti kotia. Alle kaksi tuntia saapumisestaan (ja siitäkin sitten vietettiin tunti unten mailla).

Tilanne kuvaa tätä meidän suhdetta parhaimmillaan. Enkä valita, nyt on kuitenkin mieli hyvä.