Kuka mä olen?

Täällä olis tarjolla -taas- kriisiä. Identiteettikriisiä. En tajua miten sellanen on taas käsillä. Nyt ei onneksi ole mukana muita osapuolia, allekirjoittanut on vaan ajautunut henkiseen umpikujaan.
Olen aikani kuluksi smurffannut ympäri blogiistaniaa (kuten aina) ja lueskellut niin "laihdutus", "lifestyle", "bodaus", "mitä puin tänään", ja "mitä ajattelin tänään" ja "mitä marsuni söi tänään" blogeja ja ties mitä muita läpi ja olen samalla pohdiskellut mihin tämän oman hengentuotokseni kategorioisin. Ja ikäänkuin sillä olisi mitään merkitystä. Sen verran olen järjestelijä luonteeltani, uskokaa tai älkää, vaatehuoneessakin on järjestetty jumppavaatteet värin ja tarkoituksen mukaan. En pysty elämään luovassa kaaoksessa. Näin ollen saisin rauhan jos pystyisin kertomaan mistä blogini kertoo. Menipä nyt selittelyksi. Anyhow..

Hinkkaan vapaa-ajallani salilla, nykyään taas tiuhempaan, n 5 kertaa viikossa. Olen täällä avannut myös sanaista arkkuani kauneudesta ja omista ihanteistani. En edes päissäni snägärijonossa suostuisi väittämään olevani bodari, sen verran hapuilevaa touhua treenailuni on. Eikä ole edes mitään tavoitetta jota kohti pyristelisin, tykkään vaan käydä rikkomassa omia rajojani ja ihastella häpeilemättä omaa kehitystäni salilla.

Yritän, aina välillä, katsoa mitä suuhuni tungen. Suurimman osan ajasta tungen sinne kyllä tasan justiinsa sitä mitä mieli tekee. En ole karpannut saatika skarpannut syömisten suhteen, ei ole kalorirajoja, ruokapäiväkirjoja, ateriakorvikkeita tahi muita dieettejä käytössä. En myönnä laihduttavani, sillä nytkin syön suklaata tätä kirjoittaessa. En ole myöskään asettanut painotavoitetta tai muuta jota kohden pyrkisin.

En ole keksinyt mitään uutta lajia, mistä olisin innostunut ja minkä kehitystä haluaisin täällä julkisesti pohtia. Salilla käynnin ohella tykkään tasaisesti kaikista harrastamistani liikuntalajeista tasaisesti, mutta ilman suurta intohimoa (jos olisin intohimoinen, varmaan täällä avautuisin vesijuoksun mystisestä maailmasta jne). Ei ole urheilutapahtumaa jota varten treenaisin.

Projektimieheltä kysyin aikanaan saanko kertoa täällä meidän työstä, ja se peijooni kieltäytyi. Toisaalta tämä mystinen projekti on vaan yksi työni sivujuonne, jonka saan vaikuttamaan mielenkiintoisemmalta kuin se onkaan juuri tälleen ärsyttävästi vain vihjailemalla siitä.
Muutamalla sanalla silloin tällöin, näemmä, tulee avauduttua pariutumisen ihmeellisestä maailmasta, mutta monet IRL kaverit tietävät blogistani (terveisiä vaan!) joten en sitten kuitenkaan halua täällä henk.koht elämälläni retostella. Tai sen puutteella enemminkin.

Harvoin olen mistään mitään erityistä mieltä, saatika valmis perustelemaan mielipiteitäni kirjallisesti. Mielelläni kyllä kinaan asioista kavereiden kesken. Elämässäni ei ole koiraa/lasta/naapuria jonka tekemisistä raportoisin.
En osaa kirjoittaa niin jouhevasti että herättäisin ihmisten mielenkiinnon sanan peistä väännellessäni.

Pidän blogini ulkoasun vähäeleisyydestä ( = kuvattomuudesta), ja kiviäkin kiinostaisi ihmetellä minkä väriset verkkarit Kirsulla tänään oli jalassa. Enkä sitä paitsi osaa valokuvata.

Eli tietääkö joku mikä blogi tämä on? Ilmeisesti se päiväkirja joksi tämän alunperinkin luokittelin (kylläpä mä olinkin silloin fiksu).
Niin ja joo, tämän tekstin tarkoitus ei ollut rypeä itsesäälissä sen takia etten osaa/jaksa/tee mitään, vaan lähinnä positiivisessa hengessä ihmetellä miten olen saanut aikaiseksi 70 postausta ilman varsinaista aihetta!