Kaikkien yllätykseksi olin ollut tosi kiltti, koska sain aattona eniten paketteja. Jopa siis enempi kuin TuVe! Mutta en kuitenkaan mitään krääsää vaan hyviä asioita kuten kirjoja ja kalenterin. Ja se Keittiömestarin etukäteen pelätty lahja: korvakorut ja kaulariipus. Jopa pääsi yllättämään!
Tiedä sitten mitä maailmanloppua tässä enteillään, kun ei maistu suklaa. Oon koko pyhät syönyt yhtä ja samaa tavallista suklaalevyä, mutta ei tunnu uppoavan. Oiskohan vielä jotain vatsataudin peruja tai joku hetkellinen mielenhäiriö muuten vaan?
TuVe on vihdoin terve. Tai siis omasta vatsataudistaan toennut. Tuli pidettyä pidempää taukoa ruokakokeiluista tossa jo ennen tautia, itsekkäästi haluttiin vaan nauttia hyväihoisesta ja hyvinvoivasta tytöstä, ja nyt tietty taudin ajan mentiin vaan umpivarmoilla eväillä.
Nyt mietittiin että olisi ehkä paras tilaisuus kokeilla jotain uutta, kun elimistössä ei ole mitään epäsopivaa (no ehkä pienet kivet eteisen lattialta?) sekoittamassa. Kunhan vaan keksisi mitä kokeilisi. Runsaudenpulaa havaittavissa etten paremmin sanoisi!
Jotain unikoulun tynkää joudutaan ehkä harkitsemaan. Ensin reissussa ja sitten kipeänä tuli nukutettua tyttöä melkein puolivahingossa syliin. Nyt itsekseen nukahtaminen onnistuu, mutta alkuyön havahtamiset vaatii joko tutin laiton, silityksen tai syliinnoston. Jostain kello yhdestä eteenpäin kuuluu vain silloin tällöin parahdus ja uni jatkuu samantien (kaikilla) ilman toimenpiteitä.
Tuo kymppikuinen ei muuten vieläkään konttaa saati nouse pystyyn. Neuvolantäti sanoi että on kuulemma tyypillistä näillä allergialapsilla, että motorinen kehitys viivästyy. Tiedä sitten tyypillisestä, ainakaan nopea kierros blogistaniassa ei tuonut mulle yhtään osumaa jossa allerginen lapsi olisi yhtä "laiska" kuin meidän. Melkein se tuntuu olevan toisinpäin kun pahaolo helpottaa pystyssä niin lapsi nousee pystyyn ja lähtee liikkeelle jo aikaisin?
Tuo "laiska" tuli siitä, kun viime viikolla odotin päivystyksessä tytön labratuloksia, näin siinä tutun lasten fysioterapeutin. Vaihdettiin muutama sana ja tartuntaa uhmaten fyssa tyttöä hetken pyöritteli. Totesi ettei nopealla kopeloinnilla mikään vaikuttaisi olevan pielessä, tyttö taitaa olla vaan äitiinsä tullut: harkitseva ja laiska. Joten voipi olla että koko konttaaminen jää ehkä välistä ja jonain kauniina päivänä tuo lähteekin suorilta kävelemään. Veikkasi kyllä että se menee lähemmäs juhannusta kuin helmikuisia synttäreitä. Siihen asti yritän ottaa rennosti ja nauttia esim siitä faktasta että pinnasängyn pohjaa ei ole vielä tarvinnut laskea, joten tytön laitto sinne ja poisotto käy lähes selkää rasittamatta..
Ps. Pientä lukijakatoa havaittavissa, eikö mun vatsatauti-raportit muka kiinnosta, häh?
Meidän tutuissa lapsiperheissä on pojat nousseet pystyyn ja lähteneett kävelen ennen tyttöjä. Tiedä sitten onko siinä noin laajemmalti perää. Mutta ainaktäällä meillä päin tytöt on laiskempia;)
VastaaPoistaMeillä molemmat pojat lähti käveleen ja juokseen 8kk:n ikäisinä. Se se oli aikaa, huh.... Ei yhtään järkiä päässä ja vauhti & meno mitä melkoisin. Jatkuvasti oli pää auki ja melkosilla pahkoilla....
Mä just luin mun omaa neuvolakirjaa; mä oon kääntynyt vatsalleen kasikuisena, noussut pystyyn 10,5kk, kävellyt tukien ja seissyt tuetta 11,5kk ja itte sitten köpötellyt 13kk. Että ihan äitinsä aikataulussahan tuo oikeasti on! (eli fyssa oli oikeassa sen laiskuuden suhteen..)
PoistaLapset vaan onneksi on niin erilaisia. Joillakin on kiire ja toiset ottavat elämän alun rauhallisemmin ja harkitummin. Ja säilyvät vähemmillä kolauksilla ja vahingoilla. Eli nautihan nyt, kun sun ei tarvitse juosta sen pienen horjuvan perässä. Ja laastaroida niitä kolhuja.
VastaaPoistaMeillä vanhin lähti vähän yli ja nuorin vähän alle vuoden ikäisenä liikkeelle. Nuorin ei varmaankaan olisi muuten pysynyt perässä, eli oli pakko saada vauhtia lisää. Ja sillä ei ollut mitään tekemistä sen kanssa millaisia ne nyt isoina ovat. Ihan erilaisia.
Juu, me luotetaan siihen että nyt ei tarvita sitten niin paljon laastaria kun tuo vihdoin päättää lähteä liikkeelle :)
PoistaEipä tuolla tosiaan vaikka enää vuoden päästä ole merkistystä, että oppiko kävelemään nyt vai kuukauden päästä!