Bada-Bing!

Mistähän lienee että mun blogissa on männä viikolla ollut kävijäennätys? Onkohan täällä olleet jotkut arpajaiset joista en tiedä mitään?
Nolliskin on paiskannut hyvän mielen haasteella, pitäisi luetella 10 hyvää mieltä tuottavaa asiaa, mutta näin yön kynnyksellä ei oikein tuo ajatus kulje (tai katkoa) sitäkään vähää kuin normaalisti.
Ja tässä on ollut vähän muita hommia.

Etteivät ruotsalaiset ehdi aina ensin, piti jotain meikäläisenkin tehdä. Joten ei siinä auttanut muu kuin keskiviikko-aamuna pakata Keittiömestari ja itsensä ranskattareen ja suunnata kohti synnytyslaitosta (suunnitellusti siis). Ja myöhemmin samana päivänä suoritettiin jako kahteen, ja nyt musta on tullut toinen nainen.
Keittiömestarin silmissä siis. Tuo (Paavo)Birgitta kiilasi heti kärkisijoille Keittiömestarin elämässsä ja meikäläinen laahaa sitten kuulemma hyvänä kakkosena taisteluarpieni kanssa, mutta taitaa henkistä välimatkaa olla valovuosia.

Sen kummempaa synnytyskertomusta en taida jaksaa jaaritella, kun tuo oli kuitenkin aika liukuhihna operaatio. Itse olen tokeentunut paremmin kuin kukaan odotti, leikkelijä oli jälkeenpäin käydyssä keskustelussa sitä mieltä että kaikesta huolimatta olen kuitenkin niin hyvässä kunnossa että nopea toipuminen ja toimeentuminen oli odotettuakin. Ja ehkä se tosiaan helpottaa kun omistaa muitakin lihaksia kuin noi menneet vatsat, jolloin pystyn punkemaan itseäni sitten muilla lihaksilla liikenteeseen. Mutta hyvä niin.

Birgitta-enemmän-kuin-Paavo (täytyy vissiin kehitellä joku järkevä nimitys tuollekin) myös tokeentui tapahtumasta hyvin. Hiukan tässä ollaan otettu takapakkia, mistä johtuen en ole jaksanut tulla koneelle kun pelkäsin alkavani kuuklailemaan sellaisia asioita joita tässä väsymyksessä ei ehkä kannata.
Jälkikasvulla oli syntyessään mittaa vähän vajaa puoli metriä, painokin jäi piirun verran allen neljän kilon (olisi ollut laskettuna päivänä yli neljä kiloa tod näk, jolloin oltaisiin siis päädytty sektioon kuitenkin). Nuorimmalla vaan dieetti pitää, toisin kuin äidillään, ja paino tipahti alle sallitun rajan. Sitä sitten tankattiin nopeasti ja kotona ollaan oltu eilisestä lähtien.
Nyt sitten kotona ollaan syöpötelty tehostetusti ja tähän aamuun asti tuo siitä itse pitikin huolen (tässä asunnossa ei menneenä yönä nukkunut kukaan). Tänään on sitten nuorimmalla väsy vallannut alaa, eikä syöminen oikein maita, uni sen sijaan. Joten tässä olen sitten parin tunnin välein istunut puhelin kädessä ja valinnut jo numeronkin valmiiksi osastolle, mutta päättänyt sitten vielä katsoa hetken. Ja tuo on sitten aina sen pienen hetken tsempannut ja olen siirtänyt soittoa. Tilanne on tällä hetkellä mielestäni se, että kriteerit kotona oloon ja sairaalaan lähtöön täyttyvät kumpikin. Tai sehän nyt rippuu siitä lukeeko raamattua piru vai enkeli.
Toivottavasti tuo Keittiömestarin elämän nainen korjaa itse tilanteen, ja saan hetken päästä naureskella sille kuinka hysteerinen olen ollut.

Mutta kun teitä uteliaita linjoilla on ollut, halusin teille viestin välittää. Palailen asialle jahka tilanne tasaantuu.