....

Yhdessä koossa ollaan ja silleen. Ensi viikolla pitäisi suorittaa jako kahteen. Valehtelisin jos väittäisin ettei jännää. Vaikka eilen ne jännät paikat vasta olikin. No melkein ainakin, kun tässä väsymystilassa päivän jännitysmomentti rajoittuu siihen, minkä ruoan Keittiömestari on pakkasesta mulle nostanut sulamaan.

Eilinen aamupäivä meni kuitenkin huokaillessa kun yö oli ollut vaihteeksi mielenkiintoinen, laskeskelin Keittiömestarin kuorsauksia (pääsin jonnekkin 480 paikkeille, sitten menin laskuissa sekaisin ku piti vaihtaa kylkeä). Otin aamupäivätorkut (kirjoitin ensin että orkut ja pohdin korjaanko, kun tapana ei ole oikolukea saati korjata kirjoitusvirheitä) ja heräsin sellaiseen mystiseen oloon. Mihinkään ei varsinaisesti sattunut, mutta olo oli sellainen että jotain on tapahtumassa. Useamman tunnin se olo siinä seilasi edestakaisin, ja juuri kun olin suunnittelemassa puhelua joko neuvolaan tai sairaalaan, se helpotti. Ja toisinpäin. Mitään sen kummempia merkkejä esimerkiksi synnytyksen käynnistämisestä ei ollut, ja illalla tulinkin siihen tulokseen että korkeintaan saatan olla tulossa kipeäksi. Sen verran kryptiset olot oli kuitenkin, että pakkasin sairaalaa varten omia kamojani.

Jep, kaikki oppaat on käskeneet pakata tuon kassin jo kuukausi sitten, mutten ole jaksanut tai nähnyt pointtia. Ja sen verran sairaaloita työnpuolesta kollunneena tiedän myös että sairaalasta saa tiukan paikan tullen kaiken tarvittavan, tosin eri asia sitten on kuinka miellyttäviä ne tavarat ja tuotteet on. Ja voisihan Keittiömestari sitten perästä tuoda mulle jotain juttuja. Mutta sitten tajusin, että tietääköhän Keittiömestari edes missä mä säilytän mun alusvaatteita? Tai vaikka ihan hammasharjaa? Meillä on siis alusta asti ollut kummallakin omat vessat, kun tässä kämpässä on kaksi erillistä vessaa ja kylppäri saunoineen vielä erikseen eikä tapana ole poiketa toisen valtakuntaan. Paitsi että mä käyn vaihtamassa pyyhkeet tuon vessaan ja kerran se on vaihtanut loistelampun mun vessassa. Ja sama vaatteiden kanssa, mun vaatteet asuu tuolla ompelu/lapsi/mun työhuoneessa, ja Keittiömestarin sen omassa työhuoneessa. Mä tiedän missä Keittiömestarin vaatteet on, mutta se ei taida tietää mun vaatteista mitään kun mä olen ominut meidän pyykkihuollolliset hommat omasta halustani (koska Keittiömestarin mielestä ei valkeita ja värillisiä tarvitse eritellä ja kaikki vaatteet pestään joko 6- tai 9-kympissä).
Mutta siis tajusin, etten voisi olettaa että Keittiömestari osaisi poimia mun pyytämät tarvikkeet mukaansa täältä asunnosta. Joten helpompi oli meikäläisen nakella kamoja kassiin ja laittaa kassi roikkumaan tuohon ompelu/lapsi/työhuoneen ovenkahvaan josta sen voin joko itse poimia mukaan tai pyytää Keittiömestaria tuomaan.

Illan mittaan ne olemaatomat tuntemukset sitten katosivat, ja siinä pakkaillessa aloin pohtimaan, että jälkikasvukin tarvinnee jotain nahkansa peitteeksi kun aikanaan palataan kotiin. Ja jälleen oltiin se faktan edessä, ettei Keittiömestarille liene hajuakaan siitä, mitä vaatteita sen olisi hyvä tuoda mukanaan. Näiden vaatteiden olinpaikan se sentään tietää, kun kerran pakotin sen katsomaan mistä ne löytyy. Meillä on PaavoBirgitalle varattuna sellainen iso lipasto, missä asuu kaikki vaatteet (siis kaikki koot), ihan vain Keittiömestarinkin elämää helpottamaan, kun kaikki etsiminen aiheuttaa sille ahdistusta. Mutta näppäränä avovaimokkeena kaikkien vaatepinojen päältä löytyy myös myös merkkaamani post-it lappu joka kertoo vaatteen koon  ja "käyttötarkoituksen"( eli siis tyyliin 56/yöpuku/body/potkarit jne. En nyt varsinaisesti usko että nuo laput pysyvät paikallaan, mutta ne helpotti myös meikäläistä alkuun kun järjestelin vaatteita).
Mutta siis saatan ala-arvioida Keittiömestarin kyvyn pukea jäkikasvuaan sopivasti, kun tällä hetkellä se tuntuu allekirjoittaneestakin vielä hiukan kryptiseltä.

Joten ajattelin noudattaa jotain tiineysopasta ja pakata jälkikasvun vaatteet valmiiksi kaukaloon, joka asuu tällä hetkellä siinä ompelu/lapsi/työhuoneen ovensuussa, jonka Keittiömestari voisi jälleen käskystä sitten poimia mukaansa ilman tuskallisia etsintäoperaatioita.
Muta sitten iski epäusko. Vaikka mulle silloin ultrassa annettiin hyvin vahva veikkaus sukupuolesta, olen tässä viime aikoina alkanut kallistumaan sen toisen sukupuolen kannalle. Varmaan sen takia että olen haistattanut pitkät sukupuolisensitiivisyydelle ja hankkinut vaatteita ja tavaroita jotka hyvin selvästi on vuosikausia yhdistetty sukupuoleen. Jos PaavoBirgitta onkin vaihtanut merkkiään toimituksen jossain vaiheessa, niin mitäs sitten tehdään? No päälimmäiset vaatteet on onneksi unisex-mallistoa (eikä niitä löydykään kuin yhdet kappaleet), joten olen sitten omiin paperipusseihin pakannut vaatteet kummallekin sukupuolelle ja päälle siihen merkintä "tyttö" ja yllättäen "poika". Eli nyt kaukalosta löytyy ne unisex-vaatteet, ja Keittiömestarin vaativaksi tehtäväksi jää poimia mukaansa sitten se oikea paperipussukka kaukalon vierestä. Vähän jännittää kuinka se onnistuu, ja voisin melkein vannoa että se tuo joko kummatkin pussit tai ei kumpiakaan.

Tänään ei sitten olekaan ollut mihinkään suuntaan. Parempi niin, koska eilinen oli hyvin epämiellyttävä kokemus vaikka sainkin meikäläisen tekemään asioita jotka olisi kuitenkin edessä.
Joko mä sanoin, että vaikka on noin yhdeksän kuukautta odoteltu, tuntuu että ensi viikko näyttää tulevan yllättäen ja pyytämättä niinkuin entiselle pääministerille faxi?