torstai 1. joulukuuta 2011

Ei töitä ennen itsenäisyyttä

Olinpa taas oikea verbaaliakrobaatti kun tuon otsikon rykäsin. Pitelen tässä siis huomisen ja maanantain ylityövapaita ja suoriudun töihin seuraavan kerran vasta ensi keskiviikkona.
On taas kulunut aikaa edellisestä postauksesta, tuntuu että mitään ei oikein ole tapahtanut, mitä nyt mahanahka on vähän revennyt. Niin, ja kuten Veelalle hehkutin edellisen postauksen kommenttilootassa, en jäänyt kiikkiin sokerirasituksessa. Tulokset oli sallittujen sisällä, mutta hiukan yläkanttiin (en kuollaksenikaan muista lukemia). Paino on sen sijaan noussut, joten neuvolatätsyn kanssa sovittiin että voisin yrittää vähän katsella mitä suuhuni pistän. Tätä kirjoittaessani toinen tassu muuten vierailee sipsikipossa vähän väliä, mutta kamoon, mulla alkoi loma.

Aion sunnuntaina siirtyä Seinäjoelle treffaamaan kaveria, ja jättää Keittiömestarin tänne muhimaan omiin nesteisiinsä. Ei me nyt tässä olla riidelty, mutta allekirjoittanutta vähän nyppii että tuo tosiaan pyörii näissä kotinurkissa alvariinsa. Pientä hajurakoa haussa siis.

Vauvavarustelu on alkanut isolla, kokosin eilen pinnasängyn ja nyt se nököttää makkarissa. Patjaa siihen tarttee vielä hankkia. Yhditelmävaunut löytyy, samoin sitteri. Vaatteet on edelleen käymättä läpi. Päätös äitiysaustuksesta tuli myös, ja nyt odottelen pakettia saapuvaksi. Jotain pientä sälää tarttee vielä hankkia, mutta suurimmat taitaa olla kasassa. No paitsi lipasto joka asustelee vielä kaupassa kun vanha sohva odottaa noutajaansa ja tilan tuojaa. Onhan tässä vielä viikkoja helmikuun loppuun, mutta jotenkin mahassa raivoava PaavoBirgitta laukaisee pesänrakennusvietin. Ja tuo raivoaminen ei ole mitään huumoria, ilmeisesti koko alkaa olemaan sen verran että löytyy tulokkaalta jo voimaa. Niin ja enää ei mitenkään siveästi pyörähdellä mahassa, vaan otetaan toisesta kyljestä vauhtia ja ja vedetään kolmiloikalla jalat luonnollisesti edellä toiseen kylkeen. Kun istun ja PaavoBirgitalla on kenttäurheilutreenit meneillään näkee mahan möykkäämisen vaatteidenkin päältä. Se on kuulkaas aika friikkiä.

Niin ja edelleen ärsyttää sanat masuasukki, massu, vaavi, vauvamassu, masu. Mikä mussa on vikana?

2 kommenttia:

  1. Muaki etoo noi lässynlässynsanat vaikken oo ees raskaana! Mitä ihmettä sitä keksimään söpöjä nimityksiä raskauteen liittyvistä jutuista, ku voi sanoo rehellisesti, et lapsi/vauva, järkyttävän iso Halti, hurjat raskausarvet, väsyneet silmät emolla, tupla-Haltit on räjäyttäny kaikki normaaliajan rintsikat halki ja et odottava höyrylaiva nyt on... no, hikoileva höyrylaiva!

    Ja nythän en tokikaan tarkoittanut sinua, kirsu-kullanpuppeli! Sinä söpöpöpö, sinun vauvamassusi ja masukkiasukkaasi olette ihan toista luokkaa kuin tuo kuvailemani minä parin vuoden kuluttua <3

    VastaaPoista
  2. Toppis, joo, mähän siis olen varsinainen hunajapupuinen puna-valkoraidallisella mahalla la levinneellä arsella ja jatkuvalla hikoilulla.. En vaan osaa päättää onko tuosta jatkuvasta hikoilusta vissiin johtuvan hiusten alati rasvasuuden jälkeen enempi seksikäs kuin söpö? Joka tapauksessa vien viettelevyyden aivan uudelle tasolle :D
    Ja sitä ei pelasta mitkään massuilut...

    VastaaPoista