Viikon ihmetykset

Kun tulin kantavaksi, oli suunnitelmissa jatkaa elämää ja blogin pitoa kuten siihenkin asti. Mutta äsken kun selailin noita allekirjoittaneen kirjoituksia vaikka viimeiseltä puolelta vuodelta, huomaan että tää tiineys on näyttänyt ottaneen vallan täällä(kin).  Paitsi että täällä blogissa kun keskityn vain ja ainoastaan omien aivopierujeni päästelyyn niin olisihan tuo pitänyt arvata. No olkoon sitten niin. Tekevälle sattuu ja muita kliseitä.

 

Sitten niihin aivopieruihin. Olin alkuviikon lomalla,  ja kuten täälläkin hehkutin, kävin ottamassa vauhtia Seinäjoelta. Oli lystiä kuten lemppari-ihmisen kanssa voi vain olla.  Tosin saatiin aikaan naurut ja kriisit siitä kuinka vanhoja me ollaan. Ollaan tutustuttu opiskellessa, kumpikin oli muuttanut eri paikkakunnalta ja meitä ei pidellyt mikään. Toisin sanoen juhlittiin paljon ja touhuiltiin paljon kahdestaan kaikkia omia juttuja kun ei oikein ollut muita kavereita. Ja entäs nyt sitten? Kaveri on naimissa ja äiti viiden kuukauden ikäiselle tytölle ja meikäläinen kulkee mahanahka pinkeenä (niin ja tietysti asun yhdessä jonkun sällin kanssa). Että haalareista ja Tequila!-illoista ollaan kuljettu aika nopeasti matka kahvitarjousten kyttäämiseen ja lämpimien ulkoiluvaateiden arvostamiseen.  Ei nyt välttämättä huonompaan suuntaan, mutta keski-ikäisempään kuitenkin. 

Meillä oli töissä virinnyt idea, että vietetään joku iltapäivä nyyttärihenkeen pikkujouluja. Torstaina oli sellainen päivä, että kaikki olivat meidän toimistolla joten silloin kaikki raahautui paikalle nyytteineen ja koska meikäläiselle oli neuvolassa annettu varoitus korkeista verenpaineista ja kehoitus ottaa kevyesti, siivoilin ja koristelin toimistoa koko päivän. Meikän logiikalla en siis tehnyt töitä joka olisi ollut paikallaan istumista vaan kiipeilin erilaisilla jakkaroilla ja heiluin kuin hullu heinämies muutenkin, mutta en tehnyt töitä. Jäätävää logiikkaa (mutta paineet oli palautuneet iltapäivällä omiin lukemiinsa, jahka olin saanut riittävästi kahvia ja riehua rauhassa). Hetki siinä sitten syötin ruokia ja höpöteltiin ja taustalla soi joululaulut kunnes sitten pomoni käytti puheenvuoron ja ilmoitti että tässä tosiaan vietetään pikkujouluja, mutta myös Kirsun yllätys-babyshoweria. Oli muuten täysi yllätys.  Ja sain auton takakontillisen lahjoja. Tai mä mitään lahjoja varsinaisesti saanut, vaan mahavaiva. Siellä oli kaikkea uimapuvusta ja nallehaalariin ja leluja ja tarvikkeita ynnä muuta ihkua. 

Aika hurjaa että työkaverit on nähneet noin paljon vaivaa ja panostaneet meikäläisen huolimattomuuteen ehkäisyn osalta, varsinkin kun tiedän ettei ns. ”omat kaverit” tuollaisia kinkereitä tosiaan tule järkkäämään. Tuollaiset ei vaan kuulu meidän juttuihin, ja meikäläisen lisääntyminen on jostain syystä vieläkin vähän vieras aihe monille kun kukaan ei sellaista olettanut tapahtuvan. Mutta työkavereita ei olettamukset haittaa ja nyt olen sitten vauvasuihkutettu.