torstai 24. marraskuuta 2011

Makeaa mahan täydeltä

Onni on teknologian kehittyminen. Voisi muuten iskeä hyytyminen ja puutuminen täällä labrassa istuskellessa. Nautin nimittäin parhaimmillaan yhdestä tiineyden tuomasta kokemuksesta, sokerirasituskokeesta. Kuulemma kaikki yli 25-vuotiaat pääsee meidän kyliltä tämän kokemaan. Jee.
Eli lärväsin naamaani kolme desiä sokeria ja vettä, nyt hengailen labrassa yhteensä kaksi tuntia. No kyllä tää työnteon voittaa! Viihteeksi ja ajankuluksi labra tarjoaa pari vuotta vanhoja lehtiä sekä tietysti sekalaisen seurakunnan muita labran asiakkaita. Onni onnettomuudessa että eilinen työpäivä venähti pitkäksi ja kotiin matkasi mukana duuniläppäri.Tää operoi netissä kätevästi 3G-yhteydellä tarpeen mukaan,ja näin mahdollistaa ajan kulumisen. Tietysti voisin myös tehdä töitä,mutta en millään viitsi.

Täällä labrassa on näemmä allekirjoittanen lisäksi toinenkin suojaamattomassa sukupuoliyhteydessä loppukeväästä ollut,joka mainostaa kaikille kuuntelemaan suostuville kanssaihmisilleen kuinka hän on raskaana ja vaavi syntyy helmikuun lopussa. Näppärästi sain oman mahani piilotettua läppärin ja syliin tungetun takin alle. Muuten vertaiskokemusten vaihtaminen olisi ollut tosi asia.
En vaan pysty olemaan sosiaalinen tällaiseen vuorokauden aikaan, varsinkin jos mut on revitty sängyn pohjalta ilman kulhollista kahvia. Ja ketuttaa muutenkin,ilmeisesti sokerit on koholla kun labristi joutui tsekkaamaan lääkäriltä jatketaanko rasitusta mun kanssa. No lopullisen tuomion kuulen huomenna tulosten kanssa.

Tuosta tulevasta maailman parhaasta äidistä tuli mieleen, että mikähän siinä ärsyttää. Normaalisti saattaisin pyöritellä hiukan silmiäni ja jatkaa elämääni, mutta nyt tuohon naisihmiseen kulminoituu kaikki paha ja ilkeä maailmassa. Höh. Enhän mä sitä edes tunne, ja hittojako se mulle kuuluu miten hän puhuu syntyvästä lapsestaan. Voisi luulla että meikässä on enempi tekovikaa kun hormonit ei hyrrää siihen suuntaan että näkisin kaikki asiat maailmassa vaaleanpunaisena ja haluaisin jakaa silmitöntä onneani ympäriinsä.

Olen mä sentään jotain myönnytyksiä tehnyt, annoin töissä yhden työkaverin tökkiä etureppua ilman että tökkäsin tätä enkilöä tapahtuneen jälkeen välittömästi kyynärpäällä silmään. PaavoBirgitta teki sen mun puolesta ja futasi hiplaavaan käteen minkä jaksoi. Tästä kyllä meinasi tulla ongelma, työkaveri oli tapahtuneesta kovin innoissaan ja sen jälkeen pari muutakin olisi halunnut päästä osille. Ilmeeni vaivautuneisuus onneksi korjasi tilanteen niin, ettei mun varsinaisesti sitä tarvinnut keneltäkään kieltää kun ymmärsivät unohtaa ideansa.

Jaahas, aika mennä tökittäväksi.

3 kommenttia:

  1. Auts, ne tökkii sua siis myös neuloilla, inhaa! Toivottavasti et joudu sokerikieltoon lopputiineyden ajaksi.

    -Veela

    VastaaPoista
  2. Lueskelin sun juttuja hymy huulilla. Tekstit on kuin suoraan mun omasta päästä. Mä pääsen kans ens viikolla sokerirasitukseen. Onneks saan tehdä sen duunipaikalla... Tai no onneks ja onneks mut pääasia ettei tartte lähtee minnekään kunnalliseen kuuntelemaan mummojen märinää. Sitäkin kun on jokunen vuos kuunneltu. Eipä sillä, mummot on hauskoja :)

    VastaaPoista
  3. Veela; juu, mä niin kärsin kun mua tökitään neuloilla ja sormin :/ Mutta en narahtanut kokeessa!

    Jonna, mummot on kivoja niin kauan kun et istu kahta tuntia nälissäs niiden keskellä kuuntelemassa kuinka pertsalla on uudet polvet ja pauli sai tahdistimen :)
    Onnea sun koitokseen :D

    VastaaPoista