Kolme-nolla

Jep, tästä päivästä eteenpäin täytänkin sitten joka vuosi 24.
Mitään suuria juhlia ei ole tiedossa, tasan vuoden takaiset tapahtumat on kummitelleet painajaisissa ja mielessä vaikka PaavoBirgitta tuntuukin olevan aika Zumba-tykki.
Ollaan vaan ja möllötellään, tai mä möllöttelen ja Keittiömestari puuhailee huomisia tarjoiluita. Piti mennä ihan kakku+kahvi-linjalla huominen, mutta Keittiömestari vissiin tajusi tapaavansa huomenna mun sukulaiset ja lähimmtä ystävät eka kertaa (niin, vastahan tässä on reilu puolitoista vuotta kimpassa pyöritty) ja sai paineita tarjoiluista. Nyt siis keittiössä väänetään soossia tapaksiin ja täytettä kakkuun. En valita. Paitsi jos joudun siivoamaan jäljet?

Mä tiedän että kaikki kaikki siellä kuumeisesti miettii mitä sain lahjaksi Keittiömestarilta? Ei tullut telttaa eikä pölynimuria. Koska mun mielestä yksi tärkein osa lahjaa on pieni yllätysmomentti, en halunnut suoraan sanoa mitä tahdon (en kyllä mitään järkevää keksinytkään). Sen sijaan sanoin että olen nyt nainen siinä iässä, että haluan jotain kultasepänliikkeestä. Sen jälkeen annoin vapaat kädet.
Eilen pääsi töissä iskemään paniikki, ei kai se pöljä mee mitään kihlasormusta ostamaan? No kyllähän mä ton pöljäni tunnen, eikä ollut pelkoa. Sen sijaan tänään kun kotiuduin töistä mua odotti melko suuri rasia keittiöpöydällä. Sitten pääsi iskemään jo pelko että paketista löytyisi jotain pöytähopeita! Ei sentään, vaan äärimmäisen kaunis setti johon kuului korvikset, kaulaketju ja ranneketju. Aika ihanat vaikka itse sanonkin. Oli muuten ekat korut ikinä jotka olen saanut mieheltä! No ylppärilahjaksi vanhemmilta korvikset, mutta siinä hommassa taisi mutsi olla se primusmotor.

Nyt tarttee mennä koemaistelemaan keittiöön huomisia antimia!