lauantai 12. marraskuuta 2011

45!

Neljäviis työaamua jäljellä. Kun palaan, en tiedä minne. Toisaalta en myöskään tiedä koska palaan, että ei sen puoleen. Mutta paikkaa jossa olen töissä, ei paperilla ole olemassa enää vuoden 2013 alussa. Käytännössä työt jatkuu, enkä todellakaan pelkää että työt pääsisi loppumaan. Pitää vaan opetella vastamaan uudella (firman) nimellä puhelimeen!
Ja kukas sen sitten tietää koska palailen sorvin ääreen, en ole sitä vielä oikein edes miettinyt. Elämä heittelee, ylitetään ne esteet sitte kun on tarvis.
Niin ja muuten, kiitos sille kelle kiitos kuuluu ( nyt ei tainnut mennä ihan suomen kieliopin mukaan tuo lause?). Nolliksen neuvosta jemmasin lomani tulevaisuuteen, ja nautin sitten palkallisesta vapaasta ennen töihin paluuta. Aion räpiköidä töissä niin pitkään kuin mahdollista, ja jos räpiköinnistä huolimatta alan hukkumaan, jään sitten saikulle. Ei sota yhtä miestä kaipaa ja niin edelleen.

Koneella pyöriminen on uhkaavasti töiden jälkeen jäänyt. Jotenkin riittää että kahdeksan tuntia sitä tuijottelee töissä, kotona ei sitten jaksa. Toisaalta ongelmansa smurffailuun tuo myös se, että läppärin kanssa pöydän ääressä istuminen aiheuttaa niskajumin (ei kuulu kalustukseen työpöytä/tuoli tyyppinen combo) ja pehmeällä sohvalla aiemmin tuntitolkulla suoritettu koomakoodailu on melko mahdotonta. En saa konetta enää niin lähelle että näkisin ilman laseja, ja lasien kanssakin en saa konetta sopivaan asentoon. Läppärin paikka olisi navan kohdilla ja meikäläinen kuuluisi kölliä lähes makaavassa asennossa sohvalla. Nyt ei vaan läppäri pysy mahan päällä, vaan se kiikkeröi kuten pieni lautta lainehilla.. Ja pitkiä aikoja selällään makaaminen aiheuttaa ilman läppäriäkin huonon olon.
Jotain tarttis varmaan keksiä.

Jumppailuista sen verran, salilla käyminen on jäänyt kuvioista kokonaan. En vaan inspiroidu tyttöjumpasta, ja suurin osa liikehdinnästä aiheuttaa tukalan olon. Vesijuoksu sen sijaan tuntuu hyvältä, ja siten olenkin pyrkinyt harrastamaan kahdesti tai intomielisinä päivinä jopa kolmesti viikossa. Se myös kivasti laittaa turvotkset liikenteeseen. Ja vesi elementtinä on niin äärimmäisen ihana, ja tuo illuusion höyhenen keveydestä. Ostin kolmen kuukauden kortin uimahalliin vesijuoksentelua verten, vaikka onkin käytännössä mahdotonta että pystyisin kaikki kolme kuukautta hyödyntämään. Mutta pakko oli ostaa kun halvalla sai!

2 kommenttia:

  1. Hyvä päätös tuo loman säästäminen, vaikka itse sanonkin. :) Unohdin mainita, että ENNEN synnytystä saikkua saa, kun pikkasen vihjaseekin, että ehkä on saattanut joskus vähän supistella kai. Jotta mitä sitä 'ommoo lommoo' tuhlaamaan, kun voi sen säästää tarvitsevampaankin ajankohtaan.

    Ja sit et kerro kenellekään, mutta olen pikkasen kade sulle. Iso vauvamaha ja enää loppuaika jäljellä. Ja sit synnytys ja vauva. Ei enää koskaan mulle. *sniif*

    VastaaPoista
  2. Nollis, mä lupaan etten kerro kenellekään ;o)

    VastaaPoista