Vaikka en ihan joka hetki ole vielä sisäistänyt tätä uuden kuninkaan synnyttäjän roolia, niin jossain kohti olen tilaa jo sujuvasti käyttänyt hyväksi. Jeps, treffit jääkaapilla tapahtuu nykyään tuplatiheydellä, sillä syönhän kahden edestä! Esimerkiksi tänään on ruokavalioon kuulunut 4/5 paketillista Ihana Maitosuklaa jädeä. Keittiömestari vohki pienen siivun, muttei uskaltanut santsata kun murisin purkin ääressä.
Mystistä kuitenkin, paino pysyttelee samassa. Salilla en ole vielä tällä viikolla käynyt, jatkuva eto olo pitää huolen ettei ylimääräinen hikoulu tai ponnistelu tule mieleenkään. Sen sijaan olen panostanut pieniin hiljaisiin kävelylenkkeihin. Niin ja bellyssä kävin tietysti, sillä sen hauskuus saa pahan olon painumaan jonnekkin hetkeksi.
Tänään kesken ruokailun jälkeisen kooman (kävin siis vanhemmillani esitarkastamassa isänpäivä-menun ja mättämässä lihakääryleitä, nam) huomasin että maikkari tarjosi puolitoista tuntia tämän hetkistä lemppari piirrettyä: Madagaskarin Pingviinejä. Pikaisella kuukleilulla en löytänyt vastausta kysymykseen tulivatko nuo mustavalkoiset lentokyvyttömät kalalle haisevat linnut ja naapurin makit lopulliseti ohjelmistoon. Onko kellään asiasta parempaa tietoa?
Kaikki on mahdollista
6 kuukautta sitten
Vastavierailulla. Luin tuon sun Oho-postauksen ja sepäs antoikin piristävän alun tähän päivään. :)
VastaaPoistaMun raskaus on nyt puolivälissä ja tosi huonosti oon kyenny liikumaan. Huonon olon, väsymyksen ja änsäryn takia. Syöny oon ihan koko ajan ja ihan mitä vaan on mieli tehny mm. karkkia enemmän varmaan kun sitten lapsuuden. Paino vaan ei onneks oo noussu kun noin 2,5 kg, vaikka maha on jo aika iso. Jostain syystä on siis aineenvaihdunta parantunut huomattavasti, vaikka lihakset on pienentyneet, kun en ole jaksanut treenata samaan tahtiin kuin aikaisemmin.
VastaaPoistaOnnea raskauteen!! :)
Mäkin löysin tänne Änin kautta, ja tosiaan oho. Tavallaan tunnistan fiilikset kahden vuoden takaa, vaikka mä kyllä tiesin haluavani lapsia - sitten joskus, ja ainakaan en íhan vielä. Vaan eipä ne näköjään aina kysele lupaa, ja hyvä niin. Muuten harkitsisin varmaan vieläkin.
VastaaPoistaMun mielestä ehkä hankalinta oli, että oma elämä muuttui jollain tapaa heti kun testi näytti positiivista. Podin melkoista luopumisen tuskaa alkuun, mutta niin luonto vaan hoitaa homman henkisenkin puolen yleisesti ottaen aika hienosti. Mulle koko projektin lopputulos oli pitkään todella hämärä - enemmän kiinnosti, että mitä _mulle_ tapahtuu - mutta kyllä se sit joskus puolenvälin jälkeen alkoi pikkuhiljaa konkretisoitua. Lykkyä matkaan, kyllä se siitä siitä suttaantuu!
Äni,tiedän olevani huvittava, ellen jopa naurettavakin "kohtaloni" suhteen... (:
VastaaPoistatarza älä hyvä ihminen pelottele mua noin. Mä oon päättänyt että koen jonkinasteisen ihmeparantumisen ja pääsen ens viikolla salille :)
Ja Hups, osuit justiinsa naulan kantaan fiiliksen kanssa. Luopumisen tuska on käsin kosketeltava, ja tosiaan tuntuu että mun elämää tässä sörkitään. Ei oo vielä ihan avautunut että kyseessä taitaa olla meidän elämä...