Punatossu

Tai oikeastaan valkotossu punaisin raidoin. Päätin juhlistaa alkanutta lomaani ja tilille viime viikolla tupsahtaneita lomarahoja jollain hömpällä. Suuntasin siis aamukahvin jälkeen ostoksille, ja eksyin Intersportiin. Ihan pikkasen vaan menin katselemaan alennusmyyntejä, ja hivelin siinä sitten uusia lenkkareita niin eikö paikalle pelmahtanut myyjä.
Noh asia tietysti johti toiseen ja huomasin niiailevani lasin päällä ja myyjän kutittelevan jalkapohjiani. Tai ei se vissiin kutitellut, vaan kokeili onko lättäjalkaa eli ei. Tuloksena oli että jotain on meikäläisessäkin melkein neutraalia. Jalkapohja meinaan. Hiukan syvään kyykätessä polvet vetää sisäänpäin, mutta periaatteessa normaalin rajoissa. Asfaltilla säntäillessä on kuitenkin tuntunut pistoa polvissa, ja sitä sitten kolmen (!!!) myyjän kanssa mietittiin ja päädyttiin kokeilemaan kevyellä tuella olevaa lenkkitossua. Ja onnekseni sopivalla tuella olevat lenkkarit olikin reippaassa alessa, köyhdyin vain 60 euroa (ovh taisi olla 122e). Merkkinä Adidas Vigo. Yritin metsästää netistä kuvaa, mutta taitaa olla niin vanhaa mallia etten Addun omilta sivuilta tai muualtakaan löytänyt (vanha malli selittänee myös käsittämättömän edukkuuden).

Hyvin, hyvin onnellisena poistuin kaupasta. Sitten muistin että hömppäähän oli tarkoitus ostaa ja kävin tyhjentämässä lompakosta kymmenen euroa tilpehöörikauppaan ja nyt on jos jonkinlaista hiushärpäkettä ja kukkasta käytettäväksi. Tässä vaiheessa koinkin jo olevani sangen voipunut shoppailusta, ja päädyin kirjakaupan kautta kotiin. Kuuden uuden pokkarin kanssa... Mutta ne oli tarjouksessa!

Jälleen kerran totesin että shoppailu ei ole minua varten. Tai urheilukamoja ostelen mielelläni, kuten edellä kerrottu todistanee, mutta muuten esimerkiksi vaatteiden osto on mielestäni vaikeaa ja tylsää. Vaikka se on tänä päivänä jo helpompaa, kun löydän sopivia vaatteita lähes jokaisesta kaupasta, eikä tarvitse turvautua isoihin kokoihin. En silti tykkää jumpata sovituskopissa edes takaisin. Kaverit ja perhe hokevat kuin yhdestä suusta, että eikö ole kiva kun pääsee uusimaan vaatekaapin sisältöä hyvällä omatunnolla ja kivasta syystä? Periaatteessa joo, käytännössä ei. Tykkään uusista vaatteista, ja pukeutumistyylini onkin tässä muuttunut. Mutta siltikin olisi parasta kun aamulla kävelisi vaatehuoneeseen ja siellä olisi valmiina uusia ihania vaatteita. Olisin sellaisesta valmis rahaakin pulittamaan, ei kyse ole siitä. En vain jaksa sovittaa tusinaa paitaa ja etsiä sopivia värejä, malleja ja kuoseja. Taitaa meikäläisestä puuttua joku tyttögeeni :)

Nyt salaatin kimppuun, päiväunille ja sen jälkeen testailemaan viilenevän illan suojissa uusia tossuja!