Änkyrä

Pitääkö paikkansa että Pelle Hermanni käytti termiä "änkyrä" tai "voihan änkyräinen"? Jos se ei ollut P. Hermanni, niin kukahan se sitten saattoi olla? Jostain lasten lastenohjelmasta sen on pakko olla.
Änkyrä on kuitenkin olotila joka on hyvin vallitseva täällä. Kävin nimittäin vaa'alla. JA kadun sitä katkerasti. Ehkä jopa lopun elämääni.

Tämän kaiken sai aikaan se illuusio, että viimeisen 9 päivään on mahtunut kolme salilla käyntiä, kolme kävelylenkkiä, yksi juosten jolkottelu ja yksi kaupunkivaellus (päivä Tallinnassa siis). Ruolailutkin ynnäsin että noin joka toinen päivä olisin syönyt huomattavasti keskivertoa vähemmän. Varsinkin eilen, söin vain sivistyneesti ja kevyesti jonka jälkeen olin auttamassa kaveria uuden asunnon siivouksessa, ja kannettiin neljänteen kerrokseen eilen jo parin tunnin ajan tavaraakin. Kaikki tämä tämä mielessä sain aamulla kuningas idean ponnahtaa vaa'alle. Fail. Kun juhannuksena iski paniikki painosta, en ollut ihan väärässä. Paino oli tälle aamulle sama kuin mitä se oli, hmm, joulun tietämissä (en ole pitänyt kovinkaan tarkkaa kirjaa). Eli siis noin 6 kiloa enemmän kuin missä olen kevyimmilläni tälle vuodelle ollut. Nyt ei kuulkaas naurata. Kuusi kiloa ei selity turvotuksilla. Kuusi kiloa ei selity hormonaalisilla vaihteluilla. Kuusi kiloa ei selity... No, kuusi kiloa ei selity millään hetkellisellä. Kuusi kiloa sen sijaan selittyy hampurilaisella salaatin sijaan ja sohvalla lenkin sijaan. Se selittyy myös pullalla, karkilla, jäätelöllä.

Äh. En tiedä mistä asiasta olisin eniten suivaantunut itselleni. Tietysti nythän voi vain tsempata, mutta myönnän että ensi viikolla se tulee olemaan äärimmäisen vaikeaa. Olen lähdössä siskon ja ystävien kanssa mökille, ja mikäli vanhat merkit pitävät paikkansa, tiedossa on sellainen rasva-sokeri-valkoinen jauho-fiesta että oksat pois. Ja koska haluan nauttia mökkeilystä hyvässä seurassa, en ole innostunut vetelemään viikkoa pelkkää heinää muiden grillatessa vieressä. Rajoitetut säilytysmahdollisuudet myös varmistavat sen, että täysin poikkeva ruokavalio on mahdoton toteuttaa. Höh. No ainakin pakkaan lenkkarit mukaan, jos edes muutaman kerran viitsisi lähteä hölköttelemään mökkiteitä. Onneksi mukaan lähtee lapsiväkeä, poika 10v ja tyttö 9v jotka varmasti pitävät huolen että tulee pelattua ainakin sulkista ja mölkkyä.

No mitä tästä kaikesta nyt opimme? Ainakin sen, että tieto ei aina lisää tuskaa. Ainakaan pieninä annoksina, ainakaan puhuttaessa painosta. Sallin siis tästä eteenpäin itselleni neuroottisen vaa'alla loikkimisen, sillä näemmä sillä sain painoni pysymään tolkussa ja pystyin heti kiristämään, ennenkuin vyötärönauha kaikissa housuissa kiristää. Saatoimme myös oppia että ei riitä laihduttaminen joka toinen päivä. Tai anteeksi, elämäntapamuutos eikä laihduttaminen. Tarvitsee siis muistaa elämäntapamuutos ihan joka päivä.
Saatoimme oppia myös jotain muuta, mutta vatutukseltani en enempää pysty jäsentelemään.