Babe, mä oon takas

Vaikka mä missään ole ollutkaan. Ilmeisesti aivot on pahemman kerran ylikuumenemassa tässä helteessä kun päässä soi Take That... Muistan kun joskus vuonna nakki Babe oli paras biisi ikinä :) Helteestä tuli mieleen, täällä kämpässä on miellyttävät 28 astetta lämmintä. Ei pääse vilu vaivaamaan. Vielä kun vaan muistaisi hörpiskellä riittävästi juomia.

Oon tässä taas tän päivän ollut pizza-dieetillä. Keittiömestarilta jäi perjantailta pizzatarpeita yli ja kun tänään tulin väsähtäneenä töistä taikoi se pizzaa lohtu-ruoaksi. Taisi sekin olla aika nälkäinen. Ihana mies silti.
Tää samainen ihana mies kertoi pitkän alustuksen jälkeen myös jotain omasta menneisyydestään ja sanotaanko että menaisi Kirsulla mennä jälkkärikahvit väärään kurkkuun. Tavallaan. Tai oikeastaan ei ollenkaan, juttu on niin kaukaa viime vuosituhannelta etten jaksa olla siitä kiinnostunut. Tiedän ettei mikään ole niin ärsyttävää kuin vihjailla laveasti blogissa, mutta valitettavasti en viitsi tästä asiasta enempi sanoa kun se ei allekirjoittanutta kosketa ja Keittiömestari tuskin hehkuttaa onnesta jos lavertelisin tänne sen asioita. Että silleen.

Eilen siirryin salilla taas 3-osaiseen saliohjelmaan. En vaaan oikein tykkää siitä. Jotenkin tuntuu että treeni jää vajaaksi jos koko kroppa ei huuda armoa. Toisaalta mikäs estää meikäläistä treenaamasta justiinsa sillä ohjelmalla mikä miellyttää, kun varsinaista tavoitetta ei ole salilla käynnin suhteen. Josta päästäänkin seuraavaan ongelmaan, tai siis että joku tavoite pitäsi varmaan kehittää. Olisi ehkä hedelmällisempää treenata sillon. Nyt kun olen luopunut vaa'asta, olen menettänyt viimeisenkin insipiraation pyrkiä johonkin tiettyyn painoon (tosin ihannepainoa ei ole ollut enään pitkään aikaan). En usko minkään vyötärönympäryksenkään tuovan vastausta. Toisaalta miljoonan kilon tempaisu penkistäkään ei oikein ole meikäläisen juttu. Saati Cooperin juoksu. Tai vielä vähemmän maraton.

Seilaan, taas, ilman suurempia suunnitelmia urheilusuorituksesta toiseen, mutta onko sekään oikeastaan huono juttu? Eikö matka ole yhtä tärkeä kuin päämäärä? Jos tavoite olisikin vain ylläpitää tätä oloa, jaksamista ja hyvää pössistä joka tulee kun treenailee salilla, altaassa tai pururadalla yhteensä viikossa sen viidestä kuuteen kertaan? Päätänpä postini näihin kryptisiin aatoksiin.