sunnuntai 7. helmikuuta 2010

Lauseidenpäättämis-tehtävä

Täällä alkaa pikkuhiljaa jo elämä voittamaan, kiitos kysymästä.
Eilen illalla söin sitä moneen kertaan ihmeteltyä riisipuuroa menestyksellä, ja tänään ajattelin kokeilla makaronia. Tai raketti-spagettia oikeastaan. No tosiaan sen verran olen piristynyt että jaksan smurffailla netissä ja jostain tuntemattomaksi jäänestä blogista poimin eilen illalla meemin joka oli kirjoittajan jäljiltä jätetty vapaasti poimittavaksi. Bongasin haasteen eilen nyt en sitten enää osaa seurata jälkiäni blogiin josta sen bongasin :) Pahoittelut siitä. Mutta kupletin juonena siis jatkaa aloitettuja lauseita.


Harrastan...
no tietysti salilla käyntiä, vesijuoksua ja vähän Zumbaa ja Bellyä. Lenkkeily on kärsinyt sangen suuren inflaation. Aika kuluu myös koiraharrastuksessa, bilispöydän äärellä ja neuloessa. Tosin en osaa oikein tehdä muita kuin villasukkia ja lapasia, mutta niitä tulee tehtyä sitten senkin edestä.

Haastavinta elämässäni...
no tällä hetkellä on nauttia kiinteitä ruokia :) Mutta noin muuten, varmaan sellainen klassinen tasapainoilu töiden ja vapaa-ajan välillä. Niin ja oikean ruokavalion kanssa puuhastelu on meikäläisellä aika haastavaa.


Rakastan...
sitä hetkeä kun salilla tekee jotain sarjaa, eikä jaksa enää yhtään ja jokainen solu huutaa armoa. Ja sitten tekee vielä muutaman toiston. Se on rakkautta. Ja sitten tietysti kaikki lähimmäisasiat vaatii rakkautta.


En voisi elää ilman...
no ihmisrodun hengissä pitävien asioiden lisäksi ilman ystäviä olisi ankeaa. Ja ilman musiikkia.


Haaveilen...
lomasta, painonpudotuksesta, ylennyksestä, palkankorotuksesta, uusista kengistä, kampaamokäynnistä. Turhamainen. Minäkö?

Pelkään...
loman perumista (tämäkin on mahdollista). En oikeastaan varsinaisesti jaksa pelätä mitään, se vie turhaa energiaa.


Elämässäni on pysyvää...
työ, koti, läheiset. Toivottavasti elämänmuutos myös.

Naapurini eivät tiedä...
olen oikeasti ihan normaali naisihminen vaikka välillä sorrunkin huudattamaan välillä vähän turhan kovaa Apista tai Kottareita. Niin ja joku naapuri vissiin kuvittelee että Projektimies asuu täällä. Tai hississä joku oli siltä kysellyt jotain taloyhtiön juttuja. Eli naapurit eivät tiedä että olen oikeasti paatunut vanhapiika..


Vaatekaapissani...
tällä hetkellä istuvimmat vaatteet ja samalla kalleimmat ovat urheiluun liittyviä. Ja että sielä puuttuu mm mustat suorat housut ja että tällä hetkellä omistan tasan kahdet semisti istuvat farkut. Onnellinen tilanne sisänsä että muut ovat jääneet isoiksi mutta aiheuttaa käytännössä melko tylsää pukeutumista. Ja uusia en periaatteessa haluasi ostaa, kun haluaisin että ne jäävät justiinsa pieneksi :)


En ole koskaan...
no näitähän riittää. Mutta sanotaan vaikka etten ole koskaan syönyt kalaa/äyriäisiä. Tämä johtuu kyllä tylsästä allergiasta. Enkä ole koskaan tanssinut pöydällä (jotenkin aina alitajuisesti pelännyt että pöytä hajoaa alla :D)


Eniten arvostan...
onnistuneita muutoksia. Että joku on tehnyt jotain muuttaakseen maailmakaukkeuden tasapainoa. Oli se sitten vaikkayksityiautoilusta luopuminen tai kierrätys kaikenmaailman hiilisiin jalanjälkiin liittyen tai sitten vaan onnistuntu karkkilakko.

Haluaisin tavata...
kanssa-bloggareita!

Tässä tämä. Haastan tämän tekemään kaikki ne, jotka haluavat sen tehdä. Ja ne, joilla on tänään sunnuntaina jalassa raidalliset sukat!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti