lauantai 18. huhtikuuta 2015

Now that we found love, what are we gonna do with it?

Kannattaa maalailla piruja seinille, niillä ei välttämättä tee mitään. TuVe reippaasti teki kaikki temput mitä lääkäri pyysi ilman kitinöitä. Vähän ihmetteli liikkuvaa tuolia mutta onhan se aika vänkä.

Omissa työasioissa olisi sen sijaan kannattanut varautua pahimpaan. Sain kuin sainkin vativan projketin valmiiksi noin 25 tuntia ennen julkaisua. En sitä julkaissut, vaan ihailemassa loistavaa exelöintiä aina vähän väliä, ja juuri kun olin painamassa julkaisuun johtavaa enteriä, kuului vieno koputus ovelta.
Hommaan tuli vaatimattomasti 31 muuttujaa! Oikeasti! En tiennyt olisinko itkenyt vai nauranut. Päädyin lakonisesti veivaamaan taulukoitani. Ja sain homman jotenkin julkaistavaan kuosiin noin puolitoista tuntia ennen julkaisuhetkeä. Vähän meinasi mennä tiukille vaikka itse sanonkin!

Ystävä on raskaana. Nähtiin ja hän kyseli hyviä neuvoja jolla tulevasta rupeamasta selvitään. Jouduin asiaa oikein miettimään. Sitten tulin siihen tulkintaan, että paras neuvoni on, että kysyjä lopettaa tuollaisten kysymysten esittämisen.
Kaikilla on oma tapansa, ja se mikä sopii yhdelle, ei todellakaan välttämättä käy toiselle. Ja suotta sitä mieltänsä toisten hyväntahtoisista neuvoista pahoittaa, tai vielä enemmän väsyy toisten ohjeiden mukaan eläessään.
Eihän tukevasti tiinehtynyt ystäväni tätä oikein käsittänyt, tuskimpa sitä kukaan tajuaakaan ennenkuin itse sen kokee.
Joten loivensin sitten lausuntoani, ja ohjeistin luottamaan omaan tai lapsen isän perstuntemukseen. Sillä pääsee pitkälle. Ja todellakin painotan että kannattaa sitä isääkin kuunnella. Keittiömestarihan esitti epäilyn TuVen maitoallergiasta tytön ollessa jotain kolmen viikon vanha. Itse kieltäydyin asiaa silloin uskomasta, sillä olin niin imetyshuuruissa, univelkainen ja ennenkaikkea uskonut muiden neuvoja liittyen lapseen. Että terkkuja vaan sinne kolmen vuoden taakse.

Samainen ystävämietiskeli kuinka tulee parisuhteen käymään, riittääkö aika kahdenkeskiselle ajalle ja parisuhteelle. Tähän en enää aravnnut mitään, sillä tässä asiassa ei mulla ei ole mitään sanottavaa.
Tai siis en tiedä kuinka parisuhdeaikaa vietetään, kuinka toista huomioidaan normioloissa kun samassa osoitteessa asuu kaksi aikuista. Itsehän olin jo raskaana kun osoitteet yhdistettiin, ja avoliiton alkuajan lähinnä oksensin ja nukuin, sen jälkeen vaan nukuin ja sitten jo TuVe syntyikin. Että ei ole päässyt olemaan sellaista arkea jonka lapsen tulo muuttaisi.
Nythän tässä tässä kolme vuotiaan ruhtinattaren taloudessa on vain kaksi lakeijaa, jotka kohtaavat vuoteen reunalla tai jääkaapin ovella silloin tällöin. Rakkautta on se, että kiltisti pesen ja oion Keittiömestarin työvaatteet ja muistan irroittaa irtonapit ennen työpuvun pesua. Ja ennenkaikkea suurinpana rakkauden osoituksena nyhrään ne takaisin kiinni puhtaisiin ja suoriin työvaatteisiin.
Rakkautta lienee myös se, että autooni vaihdettiin renkaat ja se pestiin spontaanisti. Tai että lasta harhautetaan lauantaiaamuna niin että saan luettua loppuun kirjan.
Että sellaista roihuavaa rakkautta täällä. Mutta olenkin sitä mieltä että parempi palaa pienellä liekillä pitkään kuin roihuta hetki loppuun palaen.

Kuunneltiin tänään autossa Best of '73 levyä. Enpä tiennyt tuonkaan biisin olevan noin vanha saati alkuperäistä esittäjää.

3 kommenttia:

  1. Irtonappi..? Näin neljännen peräkkäisen yövuoron jälkeen en vaan tajua. Irtonappi... Parempi panna nukkuun ja lukea tää uudelleen iltapäivällä aamukahvilla. Ehkä se sitte aukee.

    VastaaPoista
  2. Noissa arjen jutuissa näkyy se, miten toiseen suhtautuu, Ei sitä joka tyypille ompele nappeja.

    VastaaPoista
  3. Niin siis kokintakissa on vaan kummallakin puolella napinlävet ja niissä käytetään sellaisia kalvosin-tyyppisiä nappeja. Joita sitten saa mennen tullen pujotella kiinni.

    Ihme näpräystä, mut kokemus on osoittanut et ne napit kärsii jos niitä pyörittää 60pesussa alvariinsa!

    VastaaPoista