maanantai 22. huhtikuuta 2013

Linnoista, apinasta ja päkiöistä

Tässä on ollut vähän kaikennäköistä, kauppakirjojen allekirjoitusta ja muuttoon liittyvien asioiden järjestelyä sekä töitä.
Ja kaikelta tuolta olisin silti ehtinyt bloggailemaan, mutta Keittiömestari on jossain vaiheessa antanut TuVen räplätä koneella, ja nyt jos tietsikka on päällä on innokas oikolukija ja simultaanikommentoija paikan päällä osallistumassa. Ja huutohan siitä tulee, sekä äidiltä että tyttäreltä.
Joudun siis rakentelemaan legolinnoja ja lukemaan kirjoja enkä ehdi somettaa. Ei ehkä huonoin asia sitten kuitenkaan.

TuVesta sen verran, että jouduin ostamaan valjaat. Ei se kävelemään ole alkanut, mutta pikkuapina kiipeää syöttötuolista pöydälle. Ei muuten kiipeä enää ja mun puolihuolimaton aamukoomailu jatkukoon. Jostain syystä siis TuVe tosiaan eilen aamulla ehti jo kiivetä pöydälle vaikka istuin sen vieressä syömässä aamupalaa, joko se on tosi nopea tai mulla pitkät piuhat aamuisin.
Sama pikkuapina muuten kiipeää myös sohvalle. Mutta mitään haluja itsekseen kävelyyn ei ole. Taluttaen yhdestä tai kahdesta kädestä tuo menee kuin Kononen parhaina päivinään, mutta jos yrität yhtään hellittää otetta niin taas vilkkuu kitarisat.
Paitsi silloin kun mulla on kotiverkkarit jalassa ja TuVe roikkuu niissä punteissa ja kävelee perässä.

Oma liikkuminen on nyt ollut viikon vähemmällä, yritän jallittaa syytä alati pahenevaan jalkasärkyyn. Se alkoi jo vuodenvaihteessa päkiöistä, aamuisin teki tosi kipeää hetken mutta ajattelin sen johtuvan siitä että yhtäkkiä tönötänkin töissä. Ja sitten ajattelin sen johtuvan huonoista talvikengistä. Ja sitten huonosta tekniikasta salilla jossain liikkeessä. Mutta nyt alkaa olla selattu läpi kaikki muuttujat, ja aina vain kipuilee. Välillä särkee nilkasta varpaisiin kokonaan, välillä aristaa vain päkiöistä. Siis aina levon jäljiltä, kun hetken liikkuu tokenee kankeus ja kipu.
Kuukkeli väittää nivelreumaksi, en ihan heti haluaisi uskoa vaikka isällä ja isotädillä samasta sukulinjasta tauti löytyykin.
Täytyy ehkä kerjatä vielä nykyisestä työstä työtrveyshuollon piikkiin verikokeet.

6 kommenttia:

  1. Vinkki vitonen:
    Opeta tyttö kävelemään niin, että pitää sormesta. Hetken päästä voit vaihtaa sormen nakkiin tai johonkin vähemmän allergisoivaan pötköön kuten huulipunaan (teippaa kiinni). Kohta menee itsekseen niin, että saat juosta sitä kiinni. :)

    VastaaPoista
  2. Hee, tuohon pitelee nyt jo sormesta!
    Täytyykin kokeilla piirakkakaulimella että meneekö halpaan vai onnistuuko etätalutus..
    ja siitä sitten vaan vaihtaa siihen huulipunan hylsyyn ja kohta on valjaat käytössä jo oikeassa tarkoituksessa pihallakin! :D

    VastaaPoista
  3. Oletko nukkunut tarpeeksi? Mähän mainitsin lääkärille silloin, kun Tyyppi syntyi ihan kamaliata nivelsäryistä ja epäilin reunan puhjenneen raskauden aikana. Lääkäri sitten rauhoitteli ja kertoi stressin ja unettomuuden aiheuttavan koko kroppaan tulehduksen kaltaisia oireita, jotka voi tulkita reuman kaltaisiksi.

    En siis vähättele missään tapauksessa. Ehdottomasti lääkäriin ja tulehduskipulääkekuuri päälle.

    VastaaPoista
  4. Eihän sul oo päkiäsyöpä?!

    "Taluttaen yhdestä tai kahdesta kädestä tuo menee kuin Kononen parhaina päivinään," ahahahahhahaha :DD *röh röh*

    VastaaPoista
  5. Pingu; omasta mielestäni oon nukkunut, ja koomiseksihan tuo vetää että mitä pidempiä aikoja lepää, sen kipeämmät jalat on..
    Tietty onhan tässä ollut kaikkea työ ja kotistressiä, että voishan tuo olla sellaistakin, toivottavasti onkin. Oma-aloitteisesti vedin viikon buranaa ilman vakutusta, joten pakko kai se on lääkärille mennä uikuttamaan :)

    Ladykka, hee, Keittiksen kommentti oli kun sanoin kuukkeloineeni tätä vaivaa että jos suomi24 on uskominen, mulla on joko kives- tai eturauhassyöpä...
    Ja tohon Konoseen, mun piti kirjoittaa ensin että Sari E, mutten osaa kirjoittaa sen sukunimeä saati jaksa alkaa sitäkin vielä kuuklaamaan..

    VastaaPoista
  6. Kivoja kodinvaihtouutisia ja muuta mukavaa teillä. :-)
    Menisin ilman muuta lääkäriin näyttämään jalkoja. Voihan olla, ettei ole mitään vakavaa, mutta nivelreumassa on aika tärkeää että saadaan hoito aloitettua mahdollisimman varhain - jos hoito siis ylipäätään on tarpeen.

    VastaaPoista