Nti funkkis ja Hra krumeluuri

Tiedättekö mikä on punainen, paksu ja viheltää välillä? Nokkatukkoinen Kirsu salilla. Mulla vetää toi haisteluosasto koko ajan enempi tukkoon, mutta ei silleen flunssaisesti. Joten oon käynyt salilla tavanmukaisesti. Ongelma vaan on että happi ei kulje, ja sen hetken kun se kulkee nenän kautta sitä seuraa surumielinen vihellys.
En antanut asian häiritä, mulkoilusta päätellen se saattoi häiritä yhtä jumppabarbia. Mutta toisaalta se saattoi olla myös vaan kateellinen mun vatsamakkaroille kun sillä ei sellaisia ollut.

Otsikolla viittaan kotitilanteeseen. Pikkuhiljaa alkaa tuntua todelliselta että 8 viikon päästä aletaan asumaan omaa omakotitaloa. Joten ollaan tässä vähän heitelty ilmoille sisustusideoita. Aika ontuvalla menestyksellä. Tää meidän nykyinen kämppähän muistuttaa lähinnä opiskelijaboxia, kun kummankin tavarat on vaan sullottu tänne. Mutta nyt olisi tarkoitus saavuttaa jonkinlainen harmonia.
Omaa silmääni miellyttää sellainen melko yksinkertainen funkkistyyli, tietyin vapauksin.
Keittistä näyttää taas kiehtovan kaikenmaailman kiemurat ja jonkinasteinen runsaus (no ilmankos se meikäläistäkin katselee, toim. huom.). Milläs noita nyt sitten yhdistät, hyvällä maulla? Koska se että joka huone on eriparia ei sekään kuulosta oikein kivalta.

Parit b-marmatukset tähän loppuun, jotka menee osastoon oliko-pakko-sitten-lukea? Viime viikkojen trendisana blogeissa; koska. Esimerkki; Tuli kuuma toppahaalareissa koska kevät. Tulipa siinä muuten sange ankea ja toimimaton esimerkki, mutta se ketä on tuohon koska-sanan käyttön törmännyt ehkä sai ideasta kiinni.
Toinen on se, että esitellään kotoa todenmaukaisia, "sotkuisia kuvia". Ei siinä mitään, esitelköön kuka mitä hyvänsä haluaa, ja jännähän se on toisten koteja stalkata. Mutta mikä niissä todella meikäläistä risoo ja aiheuttaa palkokasvien nenään ryntäystä (jo löytyi nuhallekin syy..) on se, että olen lukenut nyt ainakin neljästä lapsi/vauva/mitälie-blogista postauksen aiheesta joka alkaa alustuksella siitä, kuinka kaikki blogit esittelee siloitellun kuvan, ja että ei meillä ainakaan ja tässäpä minä nyt olen erilainen ja repäisen ja esittelen kuinka meillä on keittiössä likaisia astioita.
Ainutlaatuinen voi kuitenkin olla vain kerran.