Naistenkin päivänä

Huhhei, ja hullut nurkkaan! Jopa on viime postauksesta vierähtänyt. Olisi vierinyt lisääkin, mutta olin juuri koomahtamssa sohvalle kun Keittiömestarin puhelin soi kahdesti klo 21.30. Keittiömestari on autuaalisen taju kankaalla, ei tajunnut mitään vaikka kävin tökkimässä kylkeen että puhelin soi. Että siinä mulla kanssa yksi "huonouninen".

Iltojemme ja viikonloppujen iloksi ollaan käyty katsomassa kuutta potentiaalista kotia, yhdestä tehty tarjous, joka hylättiin. Parempi niin, siinä kämpässä oli jotenkin huono karma? Kaikki oli periaatteessa siinä talossa ihan jees mutta joku jäyti mun takaraivossa.

Olen nieleskellyt karvasta kateutta katsellessani kaverin täysin tervettä lasta. Tähän asti en ole oikeastaan jaksanut olla katkera, mutta joku sen kamelin selänkin katkaisee. Mitä meidän elämä olisikaan jos TuVe nukkuisi yöt, ei tarvitsisi pähkäillä lääkkeitä ja annostuksia, keinotella kortisoni- ja antibioottivoiteiden kanssa ja kytätä joka ainoaa suupalaa. Voisi harkita vaikka ulkomaan reissua?
Samana päivänä olen kuitenkin nukkunut päiväunet TuVe kainalossa ja vaikka toinen illalla yritti pyristellä sylistä pois, pitänyt siinä vain kahta tiukemmin. Me päästään kuitenkin vaan allergialääkkeiden titraamisella, ei tarvitse titrata esim syöpälääkkeitä.

Nyt ollaan velattomia. Auto on oma, (omistus)asuntoa ei ole, ja reiluna pikkuvaimona maksoin myös Keittiksen viimeiset erät luotosta pois. Niin ja tilille jäi vielä rahaakin!Tosin rahat ei lepäile käyttötilillä, vaikka tarkan euron-Erja olenkin, saattaisi vähän lipsahtaa. Niinkuin kävi naapurille joka peruutti mun (oman!) auton kyljen ruttuun. Ja nyt mun autoni lepäilee korikorjaamolla, se piti saada tänään sieltä pois mutta homma oli jotenkin kesken ja auto plautunee mun käyttöön ensi viikolla.

Sen verran väsyttää että nyt ei oikein lohkea muuta, että hyvät Naistenpäivät sitten vaan.